Sähkökatkoksen jälkeen

Tämä työasema on ollut käynnissä pian kaksi vuorokautta yhteen menoon lukuunottamatta eilisiltaista sähkökatkosta, joka katkaisi ison ISO-tiedoston imuroinnin taas kerran. Nörttimeininkiä. Mutta ainakin koneen mekaaniset osat kestävät, kuten aikanaan liikkeessä luvattiin.

Kun kiintolevypakka ja tuulettimet energian puutteesta huokasivat itsensä levolle, eivätkä valot syttyneet torpan mihinkään kerrokseen, päätin polkaista kylille hakemaan sulakkeita. Verkkokatkoksilla on joskus tapana rikkoa vinttikomeron nurkan kolminaisuus, ja nyt tarvittavan ampeerimäärän altruistista vartijaa ei ollut kotivaralla. Mutta Osuuskauppa oli kiinni sähköpulan vuoksi. Asiakkaat oli hätistelty ulos tai eteiseen, kun kassakoneet eivät toimineet. Poliisiauto ajoi muutaman kerran kylänraittia hiljaisena mutta vilkut päällä. Taktista, luulen. Mutta myötähäpeä iski. Emme kai me sellaisia ole, että yhteisen pulan aikana virkavaltaa tarvittaisiin heti järjestystä pitämään? Tuuli oli kova mutta lämpimältä puolelta, joten odottelin ovenpielessä, josko verkkoyhtiön asentajat olisivat minuuteissa saaneet verkon kuntoon. Eivät saaneet, mutta olisi kannattanut odottaa, kun kotiin palatessa valot olivat jo päällä.

Päivän toimintasuunnitelman implementointi on viivästynyt ulkoisten olosuhteiden johdosta. Räntähiutaleet eivät houkuta haravan varteen, vaikka haravoitavaa on vielä yllin kyllin.

Ajattelin toteuttaa pehmeän laskun parturoinnilla, kun sen vielä tarkenee, ainakin enstax-haalari päällä, tehdä ulkona. Olen joskus ajatellut, että olisi hienoa kyetä kasvattamaan pitkät hiukset. Tästä syystä tunnustan kateuteni kahdelle herralle, joista toista on kunnia tavata silloin tällöin työkuvioissa, ja toinen vieraili veturitallilla viime kesänä.