Lainoppineet ja fariseukset

Kahdessa paikassa yhtäaikaa oleminen ei ole tahtonut onnistua. Kiitos kollegojen tilanne työmaalla ei näytä huomenna enää niin usvaiselta.

Illan kokoukseen menossa Jamppa tuli vastaan. Kipsi kädessä. Kolkkoa kuultavaa. En minä manaaja ole, vaikka toissailtana sanoinkin lenkillä puolisolleni, että kuuluu siellä sahaavan klapeja.

Illaksi olisi ollut tarjolla kunnallisoikeuden perusteita, mutta velvoitteet kutsuivat toimimaan kunnallisoikeuden oikeudellisena ja poliittisena vastuunkantajana kattoremontin alla sinnittelevän kaupunginkirjaston katon alla. Hyvinkin alisteinen asema siis. Hyvin katto piti, eikä Kuntalakiinkaan pitänyt viitata. Tosin kaikki erityislainsäädäntö menee aina yleislainsäädännön edelle, eli esimerkiksi Museolakia luetaan ennen kuin Kuntalakia.

Erillislakien säädökset menevät yleislain edelle, mutta pohjana olivat Kuntalain 2 §:n momentit "Kunta voi sopimuksen nojalla ottaa hoitaakseen muitakin kuin itsehallintoonsa kuuluvia julkisia tehtäviä." (esimerkiksi museon ylläpitämisen sopimalla siitä yhdistyksen kanssa) ja "Tehtävien hoidon edellyttämiä palveluja kunta voi hankkia myös muilta palvelujen tuottajilta." (esimerkiksi alan erikoismuseolta). Tästä voi syntyä soppa sekä rokka. Tai, kuten konkreettiset asianosaiset toivovat, mitä herkullisin kesäkurpitsa-, borsch- tai muu keitto. Kattotaan ny.

Eilisen luennoitsijan tulkintoja olisi silti kuunnellut mieluusti, vaikka latinan ääntämyksensä olikin luvattomasti sanoen erikoinen kesällä kuultuun verraten.

Blogimaailmassakin on huomioitu tamperelainen tietojenkäsittelyopin tutkimus, jossa tutkija tietää empiriaansa paremmin, mitä mieltä haastateltavat ovat olleet. Samantyyppinen esimerkki tavattiin ammatillisen koulutuksen alalla vuoden alkupuoliskolla. Tutkija saa oppineisuudessaan eli taustateorioiden tuntemuksessaan unohtaa "wie is eigentlich gewesen" ja tehdä tuloksistaan oppineisuutensa mukaisia.

Tutkijoiden pitänee nykyään olla enimmäkseen mieltä. Taustalla voi olla raadollisia seikkoja huomiotalouden tai oikeiden mielipiteiden muodossa. Empiirinen tutkiminen on toissijaista. Ei se uutta ole. Esimerkiksi suomalainen historiantutkimus oli ennen toista maailmansotaa nationalismin äänitorvi. Kansantaloustiede on 1990-luvun alun jälkeen niellyt kritiikittömästi markkinatalouden ideologiat. Nämä kaksi lienevät ääriesimerkkejä ideologisesta tutkimuksesta. Mutta ylipäätään sen jälkeen kun tiedekorkeakoulut ovat - kokonaisuuden kannalta onneksi - muuttuneet kansankorkeakouluiksi, on oikean ajattelutavan merkitys korostunut. Niin luonnontieteiden kuin ihmistieteidenkin oppineet argumentoivat lähes poikkeuksetta akseleilla hyvä-paha ja oikein-väärin, vaikka akseli kuuluisi kai pohjimmiltaan käytännön tasolla lainoppineille ja teorian tasolla filosofeille ja muille jumaluusoppineille.

Taustateorioiden eli annettujen ajattelumallien käyttäminen johtaa siihen, että tutkija luo toivomiaan tutkimustuloksia. Tämä asettaa aivan uuden haasteen ihmisten yleissivistyneisyydelle. Kaikkien heidän, jotka kuuluvat tutkimusotokseen, tulisi olla tiedostavia sen suhteen, minkä taustateorian valossa heitä tutkitaan. Esimerkiksi jokainen mihin tahansa ismiin - eli dualismiin - perustuva taustateoria asettaa osan tutkimuskohteestaan hyviksi ja osan pahoiksi.