torstaina, kesäkuuta 08, 2006


Vapaalla


Tällä viikolla perheemme molemmilla ihmisjäsenillä on ollut mukavasti vapaapäiviä - kolmas perheenjäsen viettää kissanpäiviä päätoimisesti . Pari kertaa olemme intoutuneet perin harvinaiseen toimintaan, aamulenkillä käymiseen. Jostain syystä aamulla hölkätessä tulee hiki nopeammin.

Päivät on puuhailtu pihalla. Tänään oli tavanomaista perusteellisempi ruohon parturointipäivä. Toissapäivänä haimme maitokärryllisen maahanpantavaa puutarhalta radan toiselta puolen. Istutustyöt alkaa olla tehty, kun kurkku ja tomaatti päätyivät tänään kasvilavaan.

Omalta pihalta ei juuri ole tullut poistuttua, mutta illaksi olen junaillut Tampereelle latinan pariin. Jokusen sanan olen ehtinyt oppimaan, ja tekstiä lukiessa huomioni on kiinnittynyt sanajärjestykseen, joka ko. kielessä on hyvin vapaa. Kysyin kurssin opettajalta, mahtaako latinasta suomennettujen klassikkoteosten arkaainen sävy johtua juuri sanajärjestysasiasta. Se on kuulemma vain osatotuus, koska asialla on paljon tekemistä myös sanavalintojen ja runomitan kanssa. Kun asiaa alunperin kysyin, tulin puhuneeksi "Paavo Castrenin" käännöksistä. Oikea kääntäjä on tietysti Paavo Cajander. Lienenkö ajatellut menneiden vuosikymmenten liikennepolitiikan vaikuttaja ja rautatiehistorioitsija-Castrenia, joka tosin ei ollut Paavo vaan Reino ja siksi toiseksi paljon Cajanderia nuorempi. Tutkimattomia ovat ihmismielen tiet.

Ideaalityyppejä ja elämänviisauksia


Iltapäivällä Tampereelle mennessä juna oli täynnä rock-hanuja. Lieneekö jossakin ollut konsertti.

Lisää toisen sortin ideaalityyppejä parveili yliopistolla: puolet nuorista ihmisistä olisi voinut luokitella älykkö-hanuiksi ja toisen puolikkaan jupeiksi (sikäli kuin kyseinen kategoria on enää käyttökelpoinen). Kansainvaelluksen syyksi selvisi lopuillaan ollut pääsykoe. Ilmeisesti huomennakin on jonkin aineen vastaava, kun oppituntien jälkeen pari ilmeisen hyvin asiaan valmistautuvaa ihmistä kyseli huomista silmälläpitäen, mistä remonttityömaan piirittämälle päärakennukselle pääsee kulkemaan.

Toisaalta oli helppo mielessään toivoa kaikille yritteliäille menestystä. Toisaalta taas - ainakin sen jälkeen kun paluumatkalla junassa olin lukaissut ilmaisjakelulehdestä ilmaista tietotyötä (josta wikipedia mainittiin esimerkkinä) prekariaattinäkökulmasta kritisoivan artikkelin tai paremminkin kirja-arvostelun - huvitin itseäni ajattelemalla keski-ikäisen äijänkäppänän pomppimassa tasajalkaa yliopiston aulassa täynnä odotusta olevia nuoria häiriköimässä: Älkää liittykö prekariaattiin, tulkaa ammikseen!"

Kesän korvalla riittää valistajia nuorelle väelle. Valistushaluisten kohdalla, ainakin yllättävän valistusintoiseksi osoittautuneessa "30+"-ikäluokassa - taitaa olla kyse enimmäkseen siitä, että haluaisi syystä tai toisesta itse olla 10-20 vuotta nuoremman asemassa. Tekemässä omia valintoja uudelleen? Tai muuten vain nuorempana ja sinisilmäisempänä? Sukupolvella - sillä, jolla oli eväänään 70-luvun ylevät henkiset ja 80-luvun runsaudensarven taloudelliset ihanteet ja joka ei niitä ehtinyt ryhtyä elämään todeksi turruttuaan yksilö yksilöä vastaan käytävään nollasummapeliin kamppailtaessa paikoista laman jälkeisessä aikuisuudessa - tuskin on mitään ylevää annettavaa nuoremmilleen. Oltaisiin ainakin me hiljaa. Suurilla ikäluokilla ja 50-luvulla syntyneillä löytynee ihan toimiviakin ideoita, ihmiselämän mittakaavassa ainakin jossain määrin pitkällä aikavälillä koeteltuja. Vanhemmista ikäluokista puhumattakaan.

Mutta nyt domina pulchra ja minä taidamme siirtyä yöpuulle.

3 kommenttia:

Sedis kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Sedis kirjoitti...

"Oltaisiin ainakin me hiljaa."

Tuon saat kyllä allekirjoittaa pericolo suo, sillä ferreus adsiduo consumitur anulus usu.

Tosin minä olenkin vajaa kolme kuukautta 50-luvun puolella syntynyt.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Hinkkaa, hinkkaa, mutta kun Ovidiukselta suositeltiin ennemmin Metamorfooseja.

Ai hitto, mutta pitiköhän parin poissaolokerran sijasta kotiläksynä yrittää opiskella passiivia? Ja muutkin opiskeltavat ovat opiskelematta.