Juhannuksen jälkeistä elämää

Päätimme hakea pyhäpäivän päivällisen valmiiksi tehtynä. Vaihtoehtoja mietittiin niin Valkeakoskelta kuin Toijalastakin, ja viimeksi mainittuun päädyttiin. Rautatieharrastajien kantapaikassa oli tupa täynnä väkeä, mutta koko henkilökunta aivan oudon näköistä. Lieneekö tapahtunut muutoksia sitten viime näkemän.

Autoa talliin ajettaessa jäimme pihalle kääntämään kasvihuoneen kasvusäkin tomaatinvarsille otollisempaan suuntaan. Puolisoni meistä näppäräsormisempana jäi käännön jälkeen sitomaan tukirakenteiden narut uudelleen. Sisällä jonkin aikaa oltuani ihmettelin, kun hän ei kuulu palaavan pihalta. Läheisessä leikkipuistossa luultavasti kaikkien voimassaolevien määräysten vastainen ketjurakenteinen karuselli vaikutti pitävän kilkatustaan. Läheisten talojen lapset siellä, Markuksen tyttäret tai naapurinsa, ajattelin. Meni tovi ja toinenkin, kun tajusin että ääni ei tule leikkipuistosta eikä edes matkapuhelimesta vaan ovikellosta. Ovikello kuluu yläkerran työhuoneeseeni huonosti varsinkin jos parilla ylimääräisellä kotelotuulettimella varustettu tietokone on käynnissä. Lukkojen taakse pihalle jääneellä oli jonkin verran sanomista päästyään sisään. Anteeksi.

Tämä blogi täyttää tänään kolme vuotta. Kehitystä ei taida sanottavammin olla tapahtunut. Olisiko kaivattukaan? Semmosta se on, meitin tämmösten ihmisten elämä.

Huomasin muuten, että tätä kirjoitettaessa kello on sorsapoikue :-)