Tutkintopäivä

Päivä (julkaisuajankohdan mukaan eilinen) tuli vietettyä työmaalla viileässä kellarikopissa muutaman juoksevan asian hoitamisen parissa. Sitten katsastusasema tutki autoa, ja kesäyliopisto sen toista omistajaa. Katsastusasema totesi kulkupelin kelvolliseksi, joten tällä kertaa kumipyörillä paperikoneiden kaupungista konepajojen kaupunkiin. Matkalla juustosämpylä mallia nostalginen arkkitehtonisesti mielenkiintoisella huoltoasemalla, joka kunnioitettavalla tavalla sinnittelee vanhan kolmostien varressa, Lempäälän tuolla puolen, syrjässä nykyisistä maantieliikenteen valtavirroista.

Latinan alkeiskurssin kokeessa piti kääntää pätkä Vergiliuksen Aeneas-eeposta, kohdasta, jossa kerrotaan Didon kohtalosta. Järkevää tai ei, käytin mutu-tuntumalta raamatullista ilmaisua. Läheskään cajandermaiseen tai mannismaiseen runomittaan en kykene, mutta asiasuomikin tuntui sopimattomalta. Joten Aeneas muun muassa "joutui murheen valtaan". Kokeessa sai käyttää sanakirjaa apuna, eikä 1930-luvulta periytyvä opukseni kovin aktiivisesti ohjannut nykykielen suuntaan.

Kielioppitehtävä olisi varmasti ollut helppo lukiolaiselle tai yliopisto-opintojaan aloittelevalle, jolla olisi tuoreessa muistissa peruskoulun ja toisen asteen opin tarjoama vahva kielioppipohja. Nyt piti määritellä verbejä tyyliin "aktiivin indikatiivin preesensin yksikön toinen persoona". Vaikka voin täydestä sydämestä kiittää erityisesti peruskoulussa saadusta erinomaisesta suomen kieliopin opetuksesta, ovat latinan kielessä jo tapaluokat hieman suomesta poikkeavia ja siksi hankalia. Vääriä konjunktiiveja jäi haaviin liikaa, kun yritin hatarasti päätellä ut- ja cum-sivulauseiden tyyppejä. Olisi ollut järkevämpää keskittyä muoto-opillisiin seikkoihin. Suurimpana hankaluutena tietenkin oli yleinen tottumattomuuteni. Keksinpä kaiken muun hassun lomassa sellaisenkin kuin "infinitiivin pluskvamperfekti", vaikka infinitiivin aikamuotoja ovat vain preesens ja perfekti. Onpahan kokeen tarkastajalla ainakin hauskaa lukiessaan omaperäisiä kieliopillisia termejä.

Kielioppipainotteisen alkeiskurssin pohjalta uskallan olla sitä mieltä, että latina olisi matematiikkaa järkevämpi yleisaine tietokoneohjelmointiin tähtäävissä toisen asteen ammatillisissa koulutusohjelmissa, kuten esimerkiksi datanomin opinnoissa, miksi ei korkeakouluissakin. Tietenkin he, jotka keskittyvät numeerisen aineiston käsittelyyn, tarvitsevat ainakin tilastotieteellistä osaamista ja muuta merkonomitaitoa. Ja matematiikan yhteys tietotekniikkaan on selvä esimerkiksi elektroniikka-asentajan tai tietokoneasentajan tyyppisissä opinnoissa, joissa pitää ymmärtää, mitä esimerkiksi kaapelianalysaattorin kertomat vaimentumiset tai luokitusanalysaattorin ilmoittamat tiedonsiirtonopeudet tarkoittavat. Mutta ehkäpä koodaajien olisi mielekästä opiskella yleiselläkin tasolla järjestelmällistä sanataitoa, jota heidän ammattialansa pohjimmiltaan on.