Punaniska pellonlaidalla

Vihreä Liitto on päätynyt ajamaan paria asiaa, joita en pidä toivottavina. Kirkon ja valtion välisen yhteyden katkaisemiseen tähtäävän hankkeen ongelma on yhteiskunnan juurien katkaiseminen. Olkoon Suomi tai joku muu länsimainen demokraattinen yhteiskunta miten moniarvoinen hyvänsä, on kristinuskon aatemaailma sen kaikkein vahvin historiallinen kehitysjuuri.

Siksi toiseksi lieneekö olemassa montaakaan evankelisluterilaista kirkkoa moniarvoisempaa oppirakennelmaa? On vaikea välttyä kylmiltä väreiltä miettiessä, millaisen arvopohjan esimerkiksi vapaa-ajattelun, radikaalin islamin tai jonkin muun fundamentalistisen järjestelmän aatteet tullessaan toisivat, jos niistä kehittyisi johtava oppijärjestelmä.

Toinen asia on pyrkimys yleisen asevelvollisuuden poistamiseen. Ulkoiseen turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä on väännetty kättä jo vuosia asiantuntevilla foorumeilla. Mutta asialla on myös yhteiskunnan sisäiseen turvallisuuteen liittyvä puoli.

Moni varsinkin poliittisen kentän vasemmalla laidalla toimiva on esittänyt huolensa erilaisiin kriisinhallintatehtäviin tarkoitettujen joukkojen perustamisesta ja varustamisesta. Niitä kun kriitikkojen mukaan on helpompi käyttää myös oman maan sisällä aikaisempiin joukkoihin verrattuna. Totta on, että erilaisiin "uusiin uhkakuviin" soveltuvia valmiusyhtymiä on rakennettu ulkoisen laajamittaisen hyökkäyksen torjumiseen tarkoitettujen kahden panssariprikaatin korvaajiksi.

Yleisen asevelvollisuuden lakkauttamishankkeen ongelman kohdalla kyse ei ole kuitenkaan tästä. Oma näkökantani on se, että sellainen maa, jossa suurella osalla kansalaisista on jonkinlainen sotilaskoulutus ja sen myötä aseidenkäyttötaito ääritilanteessa, on sisäisesti turvallisempi kuin maa, jossa niin ei ole. Ensinnäkin oman kokemuksen kautta ymmärretään aseen ja leikkikalun ero ja se, mitä aseella voidaan saada aikaan. Kaikki eivät sitä tietenkään ymmärrä missään olosuhteissa, mutta nämä samoin kuin väkivaltaisiin ratkaisuihin tarkoituksella pyrkivät todennäköisesti hankkisivat haluamansa taidot, vaikka mitään yleistä koulutusta asiaan ei olisikaan järjestetty. Lisäksi - mikä on jokseenkin samassa linjassa valmiusyhtymiä kohtaan esitetyn kritiikin kanssa - maa, jossa huomattavalla osalla kansalaisista on jonkinlainen sotilaallinen valmius, ei enää nykyaikana ole kovin otollinen ajautumaan diktatuuriin sisältä käsin, kun eri osapuolet ymmärtävät äärimmäisten toimien aiheuttamien kustannusten kohtuuttomuuden.