 | Saunailta ilman saunaa |
Työpäivä oli orpo, kun opiskelijoita talossa oli enää vähän. Tutut luokat tyhjillään. Siivosin omasta kopistani kaksi sylillistä paperia kierrätykseen.
Pelastuspalveluväen saunailtaa vietettiin lammen rannalla. Kun matka kotoa ei ole juuri peninkulmaa pidempi, päätin mennä pyörällä. Yksivaihteisella munamankelilla tällä kertaa. Retkipyörän kapeat renkaat eivät tahdo sopia sorateille.
Olin paikalla ensimmäisten joukossa ja sain hommaksi saunanlämmityksen. Muurit olivat kylmät talven jäljiltä ja syttyminen hidasta. Ari ja Mauri tulivat juttukavereiksi, ja Maurilla oli sopivasti puukko. Tuohen kanssa syttyi, kuten aina.
Juotiin kahvia ja juteltiin, mutta kun muut miehet alkoivat siirtyä saunaan, lähdin kotia kohti. Saunan jälkeen ei olisi ollut mukavaa pyöräillä viileässä illassa, ajattelin.
Olisikohan syytä varata mökkiä tällekin kesälle myös museoveturiseuralaisten saunailtaa ajatellen?
Lyhyt merkintä tuli tästäkin. Muusani on viime aikoina kritisoinut lyhyitä ja mitäänsanomattomia kirjoituksiani. Asia kieltämättä kaipaa parannusta. Ihan vain yleisenä pohdintana tuli mieleeni, mikä yleensä on blogien asema parisuhteissa. Lukevatko kumppanit toistensa blogeja? Tai tietävätkö kaikki edes niiden olemassaolosta?
5 kommenttia:
Tulee mieleen vain vähän törkeitä analogioita, joten sanottakoon, että huushollissamme blogin olemassaolo tiedetään ja siedetään mutta siihen suhtaudutaan hieman kiusaantuneesti ja sitä luetaan vain satunnaisesti ja pyynöstä:D
On se semmoinen käenpoika, tämä blogi, vie äidiltään hirvittävästi aikaa ja työntää pesästä muut... harrastukset.
Ihme perjantaimoodi, kiitos ja anteeksi.
Lisättäköön vielä, että mies edustaa kuitenkin yhtä blogini suurista muusista. Ehkä blogi on siksi niin kiusallinen.
Käenpoikaa olen itsekin joskus ajatellut, että mitähän kaikkea järkevämpää olisi voinut tehdä sinäkin aikana, jonka tämän blogin piakkoin kolmivuotinen olemassalo on vienyt.
Oma käenpoikani on hellästi rakastettu ja isoksi lihotettu, en harmittele "hukkaan heitettyä aikaa".
Blogisi synnyttää ajatuksia ja oivalluksia ja tuottaa lukemisen mielihyvää, joten ei sen pitämistä pidä kyseenalaistaman.
Niin, ei kai sitä kirjoittaisi, jos sen kokisi tosissaan turhaksi.
Vanhan blogilistan aikaan (eli vanhaan hyvään aikaan, kun saatoin minäkin keikkua hetken sadan tilatuimman joukossa ;-) oli olemassa sellainen blogiryhmä kuin Mielenjäsentäjät. Luultavasti mikä tahansa blogi sopisi siihen ryhmään.
Lähetä kommentti