40 arkipäivää pääsiäiseen

Iltapäivällä hiihdettiin pitkästä aikaa vapaalla tyylillä. Ladut suosivat enemmän perinteistä. Illaksi ajeltiin kirkolle.

Kirkkovuoden paastonajan aloittavana tuhkakeskiviikkona on monissa seurakunnissa alettu viettää iltajumalanpalvelusta. Täällä oli peräti messu eli ehtoollisjumalanpalvelus.

Voidaan aina kysyä, miten tarpeellinen tällainen päivä laskiaisen ohella on. Mutta isompi kysymys mielestäni on tuhkakeskiviikon mukanaan tuoma uusi riitti yhä sankkenevaan riittien joukkoon: ristin piirtäminen tuhkaöljyseoksella kirkkokansan otsaan. Tarvitaanko evankelisluterilaisessa kristillisyydessä tällaisia ulkonaisia palvontamenoja? Ja jos tarvitaan, niin mitä puutetta täyttämään ne ovat tarpeen?

Kirkolle tuli lähdettyä suoraan ruokapöydästä, sen antimien turhankin tunnollisen nauttimisen jälkeen, joten ajatus paastosta ei kuulostanut kaukaa haetulta. Kristillisen paaston pohjimmainen tavoite on vapautuminen. Vaikka ei sitten muusta kuin perinteen vuoksi liharuoista ja oman itsen vuoksi turhista nautintoaineista, kuten kahvista, kaljasta ja karkista.