Kaupungissa kevät alkaa aikaisemmin

Tämä päivä meni Tampereella ensin töiden ja sitten taidehistorian parissa. Päivän kokoukseen kutsutuista 15:sta paikalla oli kuusi. Hyvä kokous silti. Piirsin fläppitaululle epäselvän kaavion. En osaa piirtää, mutta minusta on mukavaa selvittää asioita piirtämällä. Joskus kuvittelin, että kun piirtämällä esittämisen jälkeen ei yleensä tule täsmentäviä kysymyksiä, olisi piirtäminen hyvä tapa esittää asiat. Mutta kyse on siitä, että piirrokseni ovat sen verran epäselviä, että kellekään ei selviä se, mitä oikeastaan pitäisi kysyä.

Olen vieläkin jonkinlaisessa Kummeli-krapulassa, kun Sorin rautatiesillan alla jäitä oli hakkailevinaan sen näköinen haalaripukuinen mies, että teki mieli mennä kysymään, missä Kouhia on.

Kokouksen jälkeen menin yliopiston kirjastoon naputtelemaan välittömät paperityöt kuntoon. Verkkosovitin nuuhki peräti kolme langatonta verkkoa, joista kaksi oli suojaamattomia. Tosin toisen signaali oli hyvin heikko ja toisesta ei liene löytynyt DHCP-palvelinta, joten tietoliikenne piti hoitaa pakettiradioverkon kautta. Harvemmin tule ajatelleeksi, miten monta fyysisen tason tietoliikennerajapintaa tämän päivän perustietokone sisällään pitää. Kytkeytymismahdollisuus Internetiin paikasta kuin paikasta alkaa olla itsestäänselvyys.

Illan taidehistorian luennolla muuan kuulija käytti mielestäni kunnioitettavalla tavalla tietotekniikkaa hyväkseen luentomuistinpanojen tekemisessä. Hän kirjoitti tekstiä kannettavansa tekstinkäsittelyohjelmalla pitäen samaan aikaan auki - todennäköisesti GPRS:ää käyttäen hänkin - Googlen kuvahakua, josta poimi muistiinpanojensa kuvitukseksi aiheeseen liittyviä taideteosten kuvia. Tuollaista menetelmää minunkin olisi järkevää käyttää, koska syksyisessä Suomen taiteen kuvantunnistustentissä en pärjännyt kovin hyvin. Samantapainen tentti on nytkin odotettavissa maailman taiteen osalta.

Ilmaislehdet tuli taas selattua. Aviisi kirjoitti Tampereen rautatieaseman laitapuolenkulkijoista. Vaikea sanoa, oliko sävy "elämän näkemistä" ja "rankkuutta" ihaileva ja "systeemiä" kritisoiva vai ei. Jos olikin, en jaksa uskoa, että hyväosaiseen akateemisen ammattiin valmistautuva opiskelijakirjoittaja millään muotoa haluaisi samaistua asemalla aikaansa viettäviin ja poliisia tai vartijoita vältteleviin syrjäytyneisiin. Ettei olisi niin, että heitä voidaan ikään-kuin-ihailla tai melkein-ihailla, jotta he eivät he vahingossakaan katoaisi ja mennessään veisi meiltä muilta mahdollisuuden pienen mutta aina niin piristävän paremmuudentunteen kokemiseen.

Luin myös, että teknillinen yliopisto on käynyt vastahyökkäykseen - tai sitten tullut puolitiehen vastaan - tamperelaisten tiedekorkeakoulujen yhdistämissuunnitelmissa. On ehdotettu, että yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja uusi kauppakorkeakoulu yhdistettäisiin teknilliseen yliopistoon. Mikä kokonaisessa yhdistymisessä eri osapuolia sitten niin pelottaa, on maallikon vaikea sanoa. Onko esim. Oulun malli, jossa ymmärtääkseni eri tieteenalat toimivat samassa oppilaitoksessa, huono?

Tällä blogilla ei ole suurta yleisöä, mutta sitä pitäisi muuttaa laadukkaammaksi. Suorituspaineita lisää se, kun tämä näyttää hiljalleen valuvan leipätyön kontekstissa toimivien ihmisten tietoisuuteen jopa niin, että tänään pyydettiin jo suoraan osoitetta. Kuitenkin kirjoitan vain harvoin ammatillisista asioista. Huomasin myös, että ainakin kahdelta sivustolta tänne ohjaavat (museo)rautatieharrastusotsikon alle ryhmitellyt linkit, vaikka ei sekään mikään pääaihe täällä ole. Toisaalta teemablogin (blogi=säännöllisesti päivittyvä ja kronologisesti jäsennelty sivusto eli suomeksi verkkopäiväkirja) kirjoittaminen tulisi pidemmän päälle arvatenkin tylsäksi. Teemojen osalta kirjoittamishaluisille on tarjolla muita paikkoja kuin verkkopäiväkirjan kaltainen marginaalimedia.