Marianpäivä

Loppujen lopuksi taloudesta löytyi yllättävän monta kelloa, jotka vaativat kesäaikaan vaihtamisen. Kelloja kun löytyy monenlaisissa paikoissa alkaen lankapuhelimista ja stereoista. Viitisentoista kaiken kaikkiaan. Jos olisimme viihde-elektroniikan ystäviä, mitä emme totisesti ole, luku olisi varmasti suurempi, kun kello integroidaan laitteeseen kuin laitteeseen oli tarvetta tai ei. Itse itsensä osasi meillä päivittää vain kahden tietokoneen ja autoradion kello.

Lähdimme aamulenkille huomenkellojen soidessa kirkolta. Marianpäivä, juhla paastonajan keskellä, tarjosi ajankohtaan nähden erinomaisia hiihtokelejä.

Pihatyökausi avattiin perinteiseen tapaan maaliskuun viimeisenä sunnuntaina, kun iltapäivällä leikkasimme ratalinjan aukean suuntaisilta tuulilta suojaavan kuusiaidanpätkämme. Hyväksi havaittuun tapaan lyhensimme uudet kasvannaiset. Tämä pari vuotta harjoitettu menetelmä on tuuheuttanut aitaa huomattavasti. Latvuksiin ei kajota ennen kuin aita on riittävän korkea. Siihen menee vielä aikaa.

Aidanparturoinnin jälkeen teki vielä mieli suksille. Ulkoilmaa on tänäänkin nautittu sen verran reippaasti, että nukkuminen alkaa vaikuttaa hyvältä idealta.

Myöhäisillan huomiona vielä se, että kummitukset taitavat olla muodissa. Aamulla tuli radiosta ohjelmaa Lapin kansanperinteeseen kuuluvista kummittelijoista. Uutuusblogeissa näyttää kummittelevan myös. Täytyy sanoa, että aavejutut ovat yksi niistä kansanperinteen ja/tai viihteen muodoista, joista en ole koskaan jaksanut innostua. Yhden aavemaisen kokemuksen muistan vuosien takaa syyspimeästä veturitallista, jossa kummittelijaksi osoittautui niin vekkuli esine - vanha uimapatja jonkun tallimiehen aikaa sitten hylätyssä vaatekaapissa - että juttu meni vahvasti huumorin puolelle.