torstaina, maaliskuuta 09, 2006


Rubensin naiset


Illalla jälleen taidehistoriaa. Rubensin maalausta "Leukippoksen tytärten ryöstö" analysoitiin mielenkiintoisella tavalla. Maalauksen sommittelu perustuu useisiin vastakkaissuuntaisiin vektoreihin, joiden leikkauspisteistä muodostuu suunnikkaita. Siksi sommittelu on samalla lennokas ja tasapainoinen.

Rubensin nainen khihikhihi, vektorigrafiikalla khihihihi.

Jatkettaessa alankomaalaisista klassikoista eteenpäin luennoitsija toisti sen jossakin kirjassa jo aikaa sitten ihmettelemäni näkemyksen, että valon ja varjon mestari Rembrandt oli ruma mies ja rouvansa Saskia kantensa vakka. Mitenköhän esimerkiksi nämä hahmot, iloinen ritari neitoineen, erosivat aikansa kauneusihanteista? (Rembrandtille on muuten hauska kuvitella töyhtöhatun tilalle Karjala-lippis ja Saskialle reilusti meikkiä. Ehta "hyppyritukka" tyttöineen :-) Iän myötä Saskia oli arvokkaan näköinen rouva, ja mestarista itsestään huokui elämänkokemus.

Asemalle kävellessä Tullikamarin nurkilla oli paljon väkeä. Lyhytelokuvayleisöä, ajattelin, kun aikanaan Tullikamari taisi olla niidenkin festivaalien keskus. Pohdin hetken, pitäisikö yrittää bongata Sedis tai joku muu julkkis joukosta, mutta turhaahan se olisi ollut. Kemujen pääpaikka näyttää olevan Finlaysonilla.

Sediksestä ja yleensä poliittisen historian tutkijoista tuli mieleen, että Markku Jokisipilällä on myös blogi. Jokisipilähän toi pari vuotta sitten uutta vauhtia Suomen toisen maailmansodan historiaa koskevaan keskusteluun riisumalla presidentti Rytiltä Ribbentrop-sopimuksen marttyyrinkruunun esittäen, miten Neuvostoliiton pysäyttäneen torjuntavoiton taannut Saksan aseapu olisi saatu joka tapauksessa.

2 kommenttia:

Sedis kirjoitti...

Tietyjen tasatuntien aikaan minua kannattaa bongata Plevna-ravintolasta. Ihan yläkerran tupakkipöydistä tai sitten ruokailuseurasta - joka voi kestää pidempäänkin kuin virallinen puolituntinen sieltä ravintolan peräpöydästä.

Huomenna, eli pe klo 12 menen katsomaan Mikko Pielan Väinö Auer-elokuvaa. Sen jälkeen menemme ainakin edellä mainittuun paikkaan. Olisi kiva moikata reaalielämässäkin. Pyöreät rillit ovat harvinaisuus, joten siitä minut tunnistaa.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Moikkaaminen olisi erinomainen ajatus! Tämä perjantai ja viikonloppu muutenkin minulla menee kyllä filmiteollisuuden palveluksessa, mutta ikävä kyllä muutaman kymmenen kilometrin päässä Tampereelta muuatta Taideteollisen(?) kuvausporukkaa avustellen.