Lomailua

Siinähän se on tämäkin lomapäivä mennyt, lähinnä hiihdellessä ja syödessä. Ruoka on hyvää ja sitä on jo "pelkissä" aamiaisessa ja päivällisessä paljon, mutta nautittu ravinto taitaa mennä suoraan kulutukseen.

Saksalaisperäinen Flexibar-niminen vimpain on vekkuli lisä liikuntavälineiden loputtomaan joukkoon. Tekniikkalaji, joka opettaa aika konkreettisesti, mitä tarkoittaa, jos sanotaan että voiman pitää lähteä keskivartalosta. Voisi olla hyvä opetusväline joidenkin budolajien kursseille. Vaan mahtaako innokkainkaan liikunnanohjaaja muistaa laitetta 20 vuoden päästä? Tai kahden? Kahdeksankymmentäluvulla oli Bullworker-niminen, tai sinnepäin, ihmevempain. Aikaisemminkin oli varmaan jotain, mutta oma muistini ei riitä. Seuraavalla vuosikymmenellä ostoskanavat toivat niitä tavarajunallisen, eikä viimeinen vaunu taida tulla näkyviin aikoihin.

Loppuillaksi luvatut sulkapallokentät oli ehditty varata ennen kuin löysimme ne tenniskenttien takaa. Päätimme mennä saunaan pallon lätkimisen sijasta. Ei kerrota tätä kenellekään, mutta en ollut kovin pettynyt. Luvassa olisi ollut melkoista pyöritystä.

Myöhäisiltaisin tällä lomalla tulee katseltua televisiota. Muistaa sitten taas kotona, miten mukavaa on elämä ilman sitä. Nyt siellä kreikkalaiskatolinen nunna puhuu viisaita muun muassa vapaudesta. On helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että ihmisen armottomin orjuuttaja ovat hänen omat halunsa. Tai että kokemus on kokemus niin kauan kuin se pysyy omana tietona, mutta muuttuu psykoosiksi, kun se tulee muiden tietoon. Luulen, että blogeja käsitellään yhtenä jokamiehenjulkaisemisen synnyttämän joukkopsykoosin ilmentymänä muutaman vuosikymmenen päästä.

Sähköpostitse viestiville joudun toteamaan, että voin reissukoneeltani lähettää postia vain työmaan osoitteisiin. Joten ystävät ja toverit, lähipäivien mahdolliset kiireelliset asiat muita viestimiä käyttäen, kiitos.