Toinen keväinen kaupunki

Tämä oli niitä päiviä, kun linja-auto vei aamulla tehtaanpiippujen juurelle työmaalle ja toi jo puolilta päivin takaisin asemalle. Asemaravintolassa parsakeittolounas alati hymyilevän henkilökunnan tarjoilemana. Ja kehut heille, kun olivat pelastaneet satavuotispäivänsä ohittaneen aseman vanhan kirjakaapin omin tiloihinsa posliiniastioille arvolliseksi esittelyvitriiniksi. VR tarjosi kaappia sitkeästi museolle, mutta siellä ei ole tarpeeksi lämmintä tilaa. Ravintolan pitäjältä kulttuuriteko, sanoisin.

Tuntui siltä, että keiton herkullinen maku ei ollut vielä ehtinyt haihtua, kun kävelin jo Armaksen viime talvena näyttämää oikopolkua jään yli Pitkänsillan toiselle puolen. Joku on hämmästellyt, kun joskus olen kertonut käyneeni tai meneväni kokoukseen tai seminaariin Helsingin työväentalolle. Minä taas olen hämmästellyt hämmästelyä. Mikä rakennus se tornillinen harmaakivijulkisivuinen siinä Hakaniemen rannassa sitten muka on?

Tämä oli niitä päiviä, jotka saavat ajattelemaan, että voi elää riittävän lähellä kaikkea tarpeellista, vaikka ei suurella paikkakunnalla eläkään.

Se oli niitä kokouksia, jossa kahvinkeittäjä-sihteerikin ojentaa käyntikorttinsa, ja tittelinä on kauppatieteen maisteri.

Käytiin läsnäolijoiden esittelykierrosta. Hiukan myöhässä saapuva jäi ovelle ja hetken kuunneltuaan kysyi, onko tämä kenties hänen joukkonsa. Olin juuri ehtinyt sanoa tulevani Valkeakoskelta, ja puheenjohtaja totesi vakavalla äänensävyllä: "Kyllä vain, jos olette tulossa UPM-Kymmenen yt-neuvotteluihin." Tulijan hämmennys oli käsin kosketeltava. Melko mauton jäynä, mutta lausujan tilannekomiikan tajua ei voine kiistää.

Se oli niitä kokouksia, jossa aluksi saattoi kuvitella olevansa kuunneltu. Vain aluksi. Isot Helsingistä Pohjois-Karjalaan lienevät sopineet asiansa valmiiksi. Forssan kanssa jäimme viimeisinä myöntymään. En minä vielä osaa näitä pelejä. "Miten niin 'vielä'?", kuiski piru takaisin asemalle kävellessä. "Kohta nelikymppinen äijä ei saa sanoa 'en vielä'." Vaiensin pirun ostamalla sille juotavaksi lasillisen omaa lääkettään, boikotti-colaa, ja luettavaksi epistolansa The Economistin.

Luulen, että tunnen maanantaisen kokouksen pelisäännöt paremmin.

Puolisoni lähti ystävättärensä kanssa Tampereelle kuuntelemaan hyvää musiikkia. Olisi tehnyt mieli mukaan, mutta tunkeilu on epäkohteliasta. Siksi toiseksi en ollut vielä edes kotisemalla, kun konsertti alkoi.