Paremman maailman tekijät

Nälkäpäiväkerääjiä oli tiheästi ainakin kolmen hämäläisen kaupungin katukuvassa. Talkootyöpanos olisi noissa hommissa aina tervetullut, mutta on häpeä tunnustaa, että itse en koe oikein soveltuvani lipaskerääjäksi. Tietysti se on väärä ennakkoluulo.

Kaikki näkemäni punaliiviset olivat naisia. Ehkä se oli sattumaa.

Melkein ensimmäistä kertaa

Olen joskus ylpeillyt - tuskin blogissa, mutta muuten - että olen käynyt elämäni aikana vain kerran kuntosalilla. Nyt en enää voi tehdä niin. Puolisoni houkutteli paikalliselle salille, jossa lauantai-iltapäivänä oli sangen rauhallista: meidän lisäksemme vain kolme nuorta miestä. He taisivat olla aktiiviharrastajia keskittyen lähinnä levytankoihin.

Meille kelpasivat mainiosti tavalliselle rahvaalle turvallisemman näköiset laitteet, joilla niilläkin moni paikka sai töitä. Viisaamman varoituksista huolimatta tein tutustumissarjat kuntooni nähden liian suurilla painoilla. Venyttelystä huolimatta sen taitaa huomenna joutua kokemaan.