Arkisempi katsaus

Kuten useampikin verkkopäiväkirjailija on Tommin jokin aika sitten esittäneitä näkemyksiä seuraillen todennut, arki on sangen usein esteettistä. Se voi olla myös jylhän kaunista. Perjantaipäivän arkeeni osui kolme jykevällä nostopuomilla varustettua neliakselista ajoneuvoa. Ensimmäinen, Lokomo, odotteli töihin lähtiessäni melkein kotiportilla. Mitä lie odotellut. Toinen, Faun, ajeli päivällä ylvään hitaasti torin laitaa. Kolmas, Orenstein & Koppel (lieneekö firma nykyisin New Hollandin omistuksessa?), seisoi töitä odottamassa melkein valmiin rakennustyömaan vieressä.

Mikä kolmesta ei kuulu joukkoon?

Vähän ennen edellistä kirjoitusta kävin tehtaan juuren marketissa hakemassa colaa ja syötävää. Hävisin pajatsolle 60 senttiä (ja tulin ajatelleeksi, että parinkymmenen vuoden takaiselle minälleni voisi kuulostaa aika kovalta - johnwaynemaisessa tai clinteastwoodmaisessa hengessä - todeta, miten tuli hävittyä 60 senttiä: mitä hurjaa sitä isona on oikein tullut tehtyä).

Aukion vierustalla harmaapäinen mies jakoi olkalaukustaan lehtiä. Laitapuolelta hetkiseksi keskustaan pysähtyneet ottivat mieluusti vastaan ja varakkaammin pukeutuneet kiihdyttivät askeliaan. Arvelin ensin uskonnolliseksi julistajaksi, mutta näytti siltä kuin sanomalehden nimessä olisi esiintynyt sana "antaja", mikä kertoisi toisenlaisesta julistuksesta.

Alkaa olla viileää. Iltalenkillä olisi kaivannut jonkinlaisia käsineitä. Kevytjalkaisempi ja hidassykkeisempi varautui viisaasti harmaalla villalla.