Jalostumaton ajatus

Määritellään tässä "sisältö" asiaksi, taloudellisen tai muun - väljästi käsitetyn - tuotannollisen toiminnan kannalta katsottuna tuotetuksi asiaksi, oli se sitten esine, palvelu, tieto tai mitä hyvänsä. Määritellään "menetelmä" niiksi keinoiksi, joiden avulla sisältö on - hankaloittavien reunaehtojen, kuten esimerkiksi ristiriitaisten intressien ja taloudellisen niukkuuden, vallitessa mahdollista saada aikaan tai jalostaa.

Naivia idealismia on keskittyminen pelkkään sisältöön samalla kun sen toteuttamista vaikeuttavat menetelmän reunaehdot yksikantaan tuomitaan. Sisältö jää toteuttamatta.

Kokemattomuutta on sisällön selkeä painottaminen menetelmän kustannuksella. Toteuttaminen on mahdollista, mutta vaikeaa.

Rutiinia on menetelmän painottaminen sisällön kustannuksella. Toteuttaminen onnistuu varmasti, mutta siinä kaikki. Toteutus ei aina ole sisällön arvoinen.

Kyynisyyttä on keskittyminen pelkkään menetelmään. Tuotos on viimeistä piirtoa myöten oikein toteutettu prosessi, joka ei ole tuottanut muuta kuin itsensä.

Kävin työmaalla toimistosiivessä pyytämässä väliaikaista työtodistusta. Se luvattiin. Samalla keskustelua ohjattiin rahaan ja kysyttiin, mitä on toisaalla tarjolla. Minusta on ikävää puhua sellaisesta. Oli helppoa vastata rehellisesti, että en tiedä.

Syyskeräys

Kotipuolessa toteutettiin illalla Sotainvalidien veljesliitto ry:n valtakunnallinen syyskeräys, nyt viimeistä kertaa. Paikallisia tai alueellisia keräyksiä voi olla jatkossakin. Keräyksen toimittivat Panssariprikaatin varusmiehet, ja oppaiksi oli värvätty väkeä paikallisista yhdistyksistä.

Kun viime aikoina sodankäyneille osoitettua arvostusta on pohdittu, enemmistö tyytyväisenä, jotkut harvat kritisoiden, on puheenvuorosta riippumatta unohdettu minusta kaksi asiaa.

Ensiksi usein unohdetaan, että sodankäyneet olivat myös mitä suurimmassa määrin rauhan sankareita. Samoja ihmisiä he olivat, jotka joutuivat sotaan ja sen jälkeen jälleenrakentamaan. Lienen ennenkin kirjoittanut, miten jokaisella banaanitasavallalla ja bataattikansantasavallalla on omat suuret sotasankarinsa, mutta rauhan töihin hyvinvointiyhteiskuntaa rakentamaan ei läheskään kaikista ole ollut.

Toiseksi nykyisin osoitettu arvostus on vapaa kaikenlaisesta luokkakantaisuudesta, ja ehkä ensimmäistä kertaa saavat osakseen arvostusta myös he, joita yhteiskunta ei huomioinut sen paremmin sodan aikana kuin sen jälkeisinä vuosikymmeninä. Muodikkaista yleistyksistä huolimatta sodankäyneiden arvostus ei ollut suinkaan olematon kaikissa yhteiskunnan piireissä, varsinkaan todellista valtaa käyttäneiden kabineteissa. Mutta niissä piireissä arvostuksen jakaminen oli vielä luokkakantaisella pohjalla: läheskään kaikille sitä ei riittänyt, joillekin taas sitäkin enemmän. Nykyinen vallalla oleva suhtautumistapa ei tee eroa mökistä tai tehtaasta käskyn mukaan lähteneen eikä yliopistosta tai suojeluskuntatalolta vakaumuksen vuoksi lähteneen kesken.

Paikat remonttiin?

Samaisella reissulla poikkesin dojolla kysymässä, onko tatamiraakeille vuoroja syksyllä. Meneillään oli näytös uusille potentiaalisille harrastajille. Varsin nuorta joukkoa näyttivät olevan, nämä uudet. Raakeille ei vuoroja ole, mutta muiden "vanhojen" sekaan toivottivat tervetulleeksi.