Hyvää yötä ja huomenta

Eilisiltaisen puhelinsoiton tarkoituksen arvasi kellonajasta ja soittajasta ennen kuin ensimmäistäkään sanaa oli vaihdettu. Haalari päälle, saappaat jalkaan, karttalaukku ja valaisin olalle ja naapurikylään.

Johtopaikka oli poliisiautossa kylmäasemalla. Operaatiopäällikkö huolekkaana tulijoita vastassa:

"Olikko sää saatana kuksimassa, kun et heti vastannu puhelimeen?"

"En, kun mää olin paskalla."

Vaikka suihkussakäynti olikin sillä kertaa totuudenmukaisempi syy, alkaa henkisen valmiustilan rakentaminen päällisin puolin mauttomilla kokkapuheilla. Sellainen lienee perintöä sukupolvien takaa, ja nyt on aika mieluummin vahvistaa kuin pohtia kriittisesti hyväksi koettua käytäntöä.

Useammankin täkäläisen rullin merkityn yö kului sitten metsässä. Tiheä näreikkö, jota tällä seutukunnalla riittää, on yöpimeällä harvinaisen lohdutonta maastoa, ainakin tuossa tilanteessa. Kellon käydessä aamuyön tunteja ruma tilanne onneksi ratkesi vähemmän rumasti kuin se olisi voinut.

Jossain syvällä on kaihertanut tunne, että aivan kuin lintukodossa olisi tänä syksynä tapahtunut turhan paljon asioita, jotka eivät tänne kuulu.

Nukkumisaikaa olisi jäänyt vajaat kaksi tuntia, mutta elimistön vireystilaa ei niin vain keskeytetty. Päivästä on odotettavissa matalavireinen.