Metaania

Metablogien nousuun (ja aika nopeaan tuhoonkin) on kiinnitetty huomiota kirjoittajien keskuudessa. Ainakin Tiedemies pohti asiaa pintaa syvemmältä. En tiedä, ovatko metablogit sitä verkkoyhteisöllisyyttä, jonka puolesta esimerkiksi Maalainen on pitkään kirjoittanut. Oma mielipiteeni on, että ne eivät ole, kahdesta syystä.

Ensiksi useimpien metablogien (Analyytikko, listoilta kokonaan kadonnut Kriitikko, muuten vain lopettanut Sweetikko ja mitä karjakkoja ja sisäkköjä niitä onkaan ollut) formaatti on jonkinlainen kopio perinteikkäästä !Absolute truthista. "Huumori" ja pyrkimys lievään ärsyttämiseen ja huomionherättämiseen näyttää olevan tärkeää. (Myönnän, että näkemyksessäni on taustalla vain omiin mieltymyksiini liittyvä makuasia: Aivan kuten viime viikolla kirjoitin olevani huono nauttimaan ohjelmoiduista kokemuksista, olen huono nauramaan humoristiksiksi tarkoitettujen blogien teksteille. Ainoa omasta mielestäni hauska blogi on ollut taannoinen Seymoren tuotos; muista vastaavista tekeleistä on paistanut ainakin omiin silmiini lähinnä ahkera Alivaltiosihteerin kuuntelu tai Alivaltioshteeriä ahkerasti kuunnelleiden "huumori"bloggaajien tekstien ahkera lukeminen.) Joka tapauksessa mahdollinen yhteisöllisyys on sivutuote "huumorin" ja näkyvyyden ollessa pääasia.

Toiseksi nykyisen kaltaisella formaatilla toimivat metablogit eivät oikeastaan tuota mainittavaa lisäarvoa eli sisältöä keskusteluun. Niiden kirjoitukset saavat huomiota ja linkityksiä, mutta varsinaista keskustelua ne eivät synnytä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkkinä vaikkapa Sedis, joka tykittää tavoilleen uskollisesti kärpästä patteristolla. Keskityksen kohteeksi joutunut Analyytikko kun näyttää maallikon silmiin operoivan lähinnä lukion psykologian kurssien sisällön pohjalta - ei toki sillä, että itselläni olisi substanssia tuota sanoa, koska en ole lukiopsykologiaakaan opiskellut. Niin tai näin, minun on myönnettävä että kesällä tapahtunut oman blogini putoaminen näkyvyysrajalta syvälle marginaaliin hiukan harmittaa, koska sen vuoksi "psykoanalyysia" - olkoon sitten todelliseen tietoon pohjautuvaa tai ei - taitaa olla turha odottaa. Kyllähän sellaisen ottaisi, kun ilmaiseksi saisi.

Edellä sanottua ajatellen en itse olisi vielä valmis yhtymään Tiedemiehen odotuksiin metablogien synnyttämien "johdannaismarkkinoiden" merkityksestä. Tietenkin on mahdollista, että täällä(kin) siirrytään järjestelmään, jossa pelkästä huomiosta tulee tärkeä hyödyke ja jopa tuotannontekijä. Aineettomassa ympäristössä se on vieläpä helppoa. Tosin aineettomassa ympäristössä melkein mikä tahansa radikaalikin arvostusten muutos lienee helppoa.

Blogiasiasta toiseen samanlaiseen. Keväällä mietin blogin nimenvaihtoa, koska oma nimi tuntui liian egoistiselta ja yleinen käytäntö huomioiden vanhentuneelta. Harva käytti enää omaa nimeään kirjoitelmansa nimenä. Mutta nyt uutuuksien joukossa on sangen monta vanhanaikaiseen tapaan kirjoittajansa mukaan ristittyä tuotosta. Olkoonkin, että blogien nimet ovat itse asiassa kirjoittajiensa tuotteet ja tavaramerkit, valtakunnantason poliitikkoja kun ovat. Toivottavasti kaikkia omaa nimeään mainostavia ei kuitenkaan luulla poliittisiksi eliöiksi. Sitten pitäisi kyllä vaihtaa vaikka siihen "Sokkoakseliin".

Olikohan tämä metabloggausta, kun linkityksiä muiden blogeihin tuli tehtyä muutama? Jos oli, ei se ollut ainakaan parempaa kuin edellä kritisoimani. Mutta eipä sellainen introvertin verkkopäiväkirjailijan heiniä olekaan.