perjantaina, syyskuuta 09, 2005


Auto on turhan kallis


Töissä oli kiireisehkö päivä. Aamupäivän opetussessiossa poikkeuksellisesti yhtä aikaa kolmen eri ryhmän opiskelijat - sivistyneet rouvas- ja herrasihmiset toki mahtuivat sopuisasti samaan luokkaan - ja tarjontana oheislaiteliitäntöjä. Ymmärrän hyvin, että nuorten koulutuksessa yhdistetyt ryhmät ovat vaativia, ja ryhmäkokojen ollessa isoja ongelmiakin esiintyy, mutta aikuisten kesken kaikki onnistuu.

Iltapäivällä kokous, myyntimies ja muistio. Myyntimies oli olemukseltaan - kaikella hyvällä sanottuna; tiedoiltaan hän toki oli tätä päivää - suoraan 1980-luvulta. Klapin kokoinen matkapuhelin vain puuttui. Melkein teki mieli kysyä, millaiset ovat 80486-suorittimella varustettujen hinnat, kun ne tulevat markkinoille. Toinen muistio jäi kotitöiksi.

Auto vietti päivänsä määräaikaishuollossa. Nyt huoltokirjassa on paikka enää yhdelle leimalle. Ikä alkaa painaa, kertoi maksukuittikin. Ja vielä jäi sähköpuolelle vaihdettavaa osien saapumista odottamaan. Uusi kulkupeli olisi kiva, mutta ainakaan polttoaineiden hinnat eivät puhu yksityisautoilun puolesta, mikä on luonnollisesti järkevää ympäristön näkökulmasta. Tosin rypsiöljystä valmistettua polttoainetta ilmeisesti voisi tietyin edellytyksin käyttää ensimmäistä kertaa Augsburgin konetehtaalla vuonna 1897 puksuttaneen moottorikonstruktion perillisissä. Mahtaisikohan mehiläistarhauksesta tulla osa (liikenne)polttonesteiden tuotantoketjua? Ehkä tulevaisuuden media sylkee kuluttajiensa tajuntaan draamaa, jossa mehiläishoitohattuun siviilissäkin pukeutuva vilunkimies ihastuttaa ja vihastuttaa.

Kenenkä linna se, jonk' äskettäin tien varrell' illan hämärässä näin?


Iltalenkin varrelle osuu muuan maatalo, jonka päärakennus on Seppo Suvannon (Akaan historia I, s. 166) mukaan alunperin E. Dahlbergin - maamme tyyppirakennusarkkitehtuurin historiassa niin kuulujen rautatiearkkitehtien kuin rintamamies- ja tyyppitalojen lyömättömät divisioonat piirtäneidenkin oppi-isän - tyyppipiirustusten mukaisesti hahmottelema virkatalo. Nykyisellä isännällä on hieno Zetor-traktori, jonka voimansiirtoon kytketty laite, milloin sirkkeli milloin klapikone, tarjoaa usein äänimaiseman.

Kartanon kohdalta näkyy aitiopaikalla kylän nykyinen kirkko. Jolkotellessani mietin viimeaikaisia uskonnollisaiheisia blogisotien - onneksi ilmeisesti suutareiksi jääviä - mainilanlaukauksia ja tulin johtopäätökseen, että evankelis-luterilaisen opin takana on äärimmilleen viety relativismi ja sitä kautta inhimillisen objektivismin kauimmainen piste. Sitä ehkä lisää joskus.

Puhelimeen soitettu esihälytystila kesti hetken. Onneksi vain hetken. Torpan kauniimmalle asukkaalle suuri kiitos tsemppaamisesta. Kuten parturoinnistakin :-)

2 kommenttia:

Sedis kirjoitti...

Äärimmilleen viety relativismi kuulostaa jotenkin oksymoronilta.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Kyllä se on ihan tavallinen paradoksi vain. Ei tässä hienostelemaan aleta :-)