Okei, nyt Maukkakin on pettänyt meidät. Se on tehnyt sponsoridiilin sen sahalafkan kanssa

Pari päivää sitten purnasin koulutusjärjestelmästä purnaajia vastaan. En ole aikoihin kirjoitellut kyseisestä aiheesta tänne, vaikka blogiurani alkupuolella koulutuspolitiikka oli mieliaiheitani. Noloa sanoa, mutta taustalla on ainakin osittain järjestelmäintegraatio. Järjestelmän osaseksi aikaisempaa tiiviimmin integroitu ei liikaa pureskele ruokkivaa kättä.

Toisaalta eri katselupaikat tarjoavat erilaisia näkökulmia, uusiakin. Itse asiassa on niin, että lähes kaikki purnaaminen johtuu tiedon ja/tai ymmärryksen puutteesta. Ne, joilla on riittävästi tietoa ja ymmärrystä, ovat yleensä melko tyytyväisiä.

Tosin asiallinen kritiikki ei ole purnaamista: siihen tulee poikkeuksetta sisältyä olemassaolevien realiteettien kannalta toteuttamiskelpoisten vaihtoehtoisten ratkaisujen esittäminen (radikaalienkin vaihtoehtojen esittäminen voi olla osa kritiikkiä, mutta jos radikaalit vaihtoehdot jäävät ainoiksi esitetyiksi, palaudutaan takaisin purnaamisen eli tyhjänpuhumisen tasolle). Toisaalta kritiikki vaatii vielä enemmän tietoa ja ymmärrystä kuin tyytyväisyys, purnaamisesta puhumattakaan. Siksi se lienee melko harvinaista.

Täpötäysi IC164 vie systeemin ruokittavaksi etelään. Asemalaiturilla kaksi everstiä, toisella baretti, toisella kenttälakki, tervehti toisiaan. Ensin kättä lippaan ja sitten varmistus kättelemällä.