Hämeenlinnassa

Aamulla poikkesin veturitallilla tarkastamassa paikat ja viemässä pari haltuun päätynyttä kiskoliikennelehteä kokoelmiin. Kääntölava oli käännetty oudolle raiteelle. Syyllinen taisi olla oman nahan sisällä. Keskiviikkona jäi pyöräyttämättä tavanomaiselle kohdalleen.

Puolisoni kanssa vietimme leppoisan lauantain Hämeenlinnassa. Ajelimme vanhaa tietä, jolla liikennettä oli yllättävän paljon. Monet hattulalaiset ja kalvolalaiset, ehkä sääksmäkeläisetkin, käyttävät vanhaa tietä käydessään asioilla maakunnan pääkaupungissa.

Maatalousliikkeestä löydettiin rappuralli, jyrsijäverkko ja kukkasipuleita. Tiiriön automarketista tarttui matkaan enemmänkin tavaraa.

Poikkesimme Suomen Tykistömuseossa nimeltään paljon lupaavan teemanäyttelyn houkuttamana. "Suomen linnat, kartanolinnat, linnoitukset ja skanssit" on teknisesti hyvin toteutettu kuvanäyttely yhden kohteensa kupeessa. Uutta ei juurikaan ollut tarjolla. Tietyille ahvenanmaalaisille kirkoille oli edelleen sälytetty tehtävä puolustaa Valkean Kristuksen oppia tarvittaessa asein. Lieneekö arkeologi M. Hiekkasella joskus ollut jotakin sanottavaa tästä kansanperinteestä?

Museon puolella katsoimme molemmat tarjolla olleet filmiesitykset. Olen usein arvostellut historian elävöittämistoimintaa, mutta Tykistömuseon mustavalkofilmeissä asia on viety tasolle, jossa paitsi tekniikka erityisesti näyttelemättömyyttä korostava henki luo virtuaalitodellisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Pelottavaakin, ehkä?

Taannoin ainakin tietyissä piireissä suurta huomiota saanut "Ihantalan ihme" oli varmasti ilmestyessään vuonna 2000 huomiota herättävä. Tykistön ja panssarivaunujen rooli yhdessä oman toisen maailmansotamme ratkaisutaistelussa oli hämmästyttävän taidokas miksaus autenttista ja nykyelokuvaa. Mutta aidot rc-lennokit aitoine äänineen eivät olleet aivan samalla viivalla aitojen panssarivaunujen, tykkien ja jalkaväkiaseiden kanssa.

Uusin filmi kertoi Laatokan Karjalan taisteluista kesällä 1944. Pyrotekniikassa ei oltu säästelty, ja taitaa kyseessä olla suomalaisen sotaelokuvan tähän saakka jyhkein esitys niiltä osin. Kuten puolisoni totesi, Linnan romaanin hahmon Asumaniemen kaatuminen asettuu tässä filmissä operatiivisiin yhteyksiinsä paremmin kuin Laineen tai Mollbergin elokuvissa.

Tarkoituksellista tai ei, eivät Suomen Tykistömuseon filmit jätä varaa ihmetellä, miksi Suomessa on noin kuuden viimeisen vuosikymmenen ajan ylläpidetty ainakin Euroopan mittakaavassa erittäin vahvaa tykistöaselajia.