Tuulinen päivä

Päivällä kova tuuli oli rikkonut hiljattain pystytetyn minikasvihuoneemme oven. Onneksi ei käynyt pahemmin kuin, että kevytmetalliprofiilin kulma vääntyi. Korjaukseen riitti puupölkky, kumipäävasara ja papukaijapihdit. Eivät ole tämä kasvihuoneen rakenteet lähellekään samaa laatua kuin mitä valmistetaan puutarha-ammattilaisille muutaman kilometrin päässä pääradan tuolla puolen.

Muutaman sadan metrin päässä meiltä sijaitsee hyvä kauppapuutarha, jonka perusti kunnan toimistohommiin kyllästynyt rouvashenkilö kymmenisen vuotta sitten. Kasvihuoneen ovea trimmatessani torpan kauniimpi ihmisasukas käväisi siellä hakemassa hiukan lisää vihreyttä pihaan.

Perheemme toinen kauniimpaa sukupuolta oleva jäsen sai kummisedältään nimipäiväkortin huomiseksi. Vilma-kissan tarinahan on suunnilleen sellainen, että edellissyksynä ilmeisen hylätyn kesäkissan otti talteen naapuriseurakunnan pappilan maisemista Erkki-isäntä. Sijoituskotia ei ollut tarvinnut etsiä kuin siihen saakka, kun Erkki oli jutellut puolisoni kanssa. Kissaihmisten luo pikkuinen oli tervetullut vieras, ja meidän onneksemme ihmisrakasta ja hyväkäytöksistä kissaa ei kukaan sittemmin kaipaillut. Erkille jäi kunnianarvoisan kummisedän asema.

Illalla piti poiketa dojolla, mutta kevään treenikausi oli näemmä päättynyt tai ainakin aikataulu muuttunut. Sen sitä saa, kun vain harvoin käy.