 | Poliittinen katsaus |
Koska muutakaan kirjoiteltavaa ei tänään ole, kurkistetaanpa vaihteeksi politiikkaan. Sympaattinen nuori bloggaava viherpoliitikko Hinkstoona on pettynyt Vihreän Liiton puheenjohtajavalinnasta. Itse en tuohonkaan puolueeseen kuulu, mutta muista syistä sen asioita tulee välillä seurailtua.
Minusta Tarja Cronbergin valinta puolueen puheenjohtajaksi oli koko puolueelle voitto. Cronberg on antanut itsestään rakentavan ja neuvotteluhaluisen vaikutelman. Uskon, että hänen johdollaan vihreillä on mahdollisuus nousta valtakunnanpolitiikan isoksi tekijäksi. Ainakin Cronbergin valinta estää puolueen marginalisoitumista, joka kummittelee uhkana seurattaessa esimerkiksi eduskuntaryhmän puheenjohtajan Heidi Hautalan vaatimuksia julistaa Vihreät feministiseksi puolueeksi.
Suomen poliittisessa kentässä feminismiä ei taideta mieltää samantyyppiseksi valtavirran mukaiseksi ja ennen kaikkea muiden näkemysten kanssa sopuisaksi ideologiaksi kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa monikin puolue on julistautunut feministiseksi. Toisaalta Ruotsin tapauksessa on ilmeisesti ollut kyse kannatuksen varmistelusta, jotta esimerkiksi tasa-arvosta huolestuneet vasemmistopuolueiden äänestäjät eivät siirtyisi omaa feminismitulkintaansa ajavan populistisen FI-ääriliikkeen leiriin.
Suomessa yhden asian liikkeillä ja erilaisilla uhkaopeilla (tarkoitan tässä jonkin määrätyn kansalaisryhmän etujen ajamiseen keskittyneitä liikkeitä, jotka ovat ideologiassaan ehdottomia pitäen poliittisia vastustajiaan ensisijaisesti uhkina) on koko sodanjälkeisen ajan ollut korkeintaan lyhytaikaista menestystä. Se on ollut takeena konsensukselle, jonka ansiosta yhteiskuntarauha säilyi lähes koskemattomana myös ongelmallisissa tilanteissa, esimerkiksi 1990-luvun alun rajun laman aikana.
2 kommenttia:
En ole ihan varma, ymmärsinkö sanomasi ihan oikein vai heristääkö täällä alkukesän pikkupiru sarviaan... mutta ethän tarkoittanut feminismiä, kun puhuit "jonkin määrätyn kansalaisryhmän etujen ajamiseen keskittyneestä liikkestä". Naisia kun on palttiarallaa puolet maailman ihmisistä...
Kyllä tarkoitin ja juuri siitä syystä, kuin itse toit esiin. Feministinen liike poliittisena ilmiönä rajaa sukupuoleen sidotuksi monia koko yhteiskunnan, ei vain sukupuolen, kannalta tärkeitä ihmisten väliseen tasa-arvoon yms. seikkoihin liittyviä kysymyksiä.
Koska naisia on suunnilleen puolet kaikista ihmisistä, on varmasti vaikeaa löytää - ideologioiden ulkopuolella - tästä suuresta ihmisjoukosta sellaisia yhteisiä nimittäjiä, joiden perusteella tärkeitä yhteiskunnalisia kysymyksiä voitaisiin perustellusti rajata nimenomaan naisasioiksi.
Poliittisesti järkevää voisi olla sukupuolittavaa ideologiaa korostavan feminismi-termin sijasta pyrkiä näissä hyvissä aikomuksissa käyttämään jotakin vähemmän diskriminoivaa termiä. Jos ääriliikkeet jätetään sikseen, on siinä ajatusmaailmassa, mitä nyt feminismiksi kutsutaaan, paljon sellaista, joka on vuosikymmeniä ja -satoja kuulunut erilaisten kokonaisvaltaiseen tasa-arvoon pyrkivien liikkeiden, kuten esimerkiksi työväenliikkeen ja joidenkin uskonnollisten liikkeiden ohjelmaan.
Feministisen julistuksen perusongelma on siinä, että se tekee itse itsestään yhden asian liikkeen aggregoimalla valtavan kirjon tärkeitä asioita "naisasiaksi".
Lähetä kommentti