Tekniikka kehittyy

Tino otti kommentissaan esiin tärkeän asian. Tietotekniikan käyttökynnys on ollut matala jo pitkään. Sen "asennuskynnyskin" alkaa madaltua vauhdilla. Perusjärjestelmien käyttöönotto pk-yrityksissä ja kodeissa ei vaadi enää sellaista tietotaitoa kuin ennen eikä näin ollen tarjoa työtä ammattilaisille. Toisaalta vastakkaisessa päässä raskaammat yritysjärjestelmät ovat aikaisempaa vaativampia: jos Windows NT 4.0 -palvelin olikin yksinkertainen ja helppo, voivat Active Directoryn osaajat aivan syystä kohottaa itsensä samanlaiseen fakiiriasemaan, joka aikanaan kuului valmistajakohtaisten järjestelmien ja Unix-johdannaisten guruille.

Tällä on suuri vaikutus myös koulutuspolitiikkaan. Enää ei tarvita sellaisia massoja perustason atk-tukihenkilöitä kuin viime vuosikymmenellä. Vaikutus tuntuu erityisesti toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa eli ns. ammattikouluissa, joissa saavat koulutuksensa nimenomaan käytännön töihin ryhtyvät. Esimerkiksi tietokoneasentajan ammattitutkinnon tutkinnonperusteita ollaan uudistamassa vastaamaan nykyistä paremmin työvoiman sekä määrällistä että laadullista tarjontaa. Vaadittava teoriaosaaminen esimerkiksi tietoliikennetekniikassa alkaa olla jossakin tiedekorkeakoulun aineopintotasolla. Tärkeimpänä sisältönä on edelleen tietysti käytännön osaaminen, joka asettaa omat haasteensa koulutuksen ja tutkintojen suunnittelulle ja toteuttamiselle. Odotettavissa olevana seurauksena on suoritettujen tutkintojen määrän väheneminen, toisin sanoen yhä harvemman näytöt hyväksytään. Se luonnollisesti tasapainottaa työmarkkinoiden kysyntää ja tarjontaa.

Kevätpäivät ovat väsyttäviä - päiväkirjailua

Aamulla valo haluaisi herättää jo neljän aikoihin.

Ei se tekniikka aina aivan helppoakaan ole. Töissä GPRS-modeemi innostui demoilmiöilemään.

Töistä suoraan museohoitokunnan kokoukseen. Ei voi kuin ihailla Matin ja Markon kaltaisten viitseliäisyyttä tulla arki-iltana muutamaksi tunniksi kotikaupungeistaan tänne syrjäiseen kylään. Matti toi muassaan uusia postikortteja. "Huruissa" on nostalgiset värit ja kesän vihreys on pehmeää.

Illalla dojolla meitä oli vain neljä. Useamman danin miehen kanssa oli tehokasta harjoitella. Ehkä jotain opinkin. Nyt sain kiinni o-guruman ideasta. Omaa tasapainoa pitää olla valmis uhraamaan liikkeen eteen, vaikka mikään sutemi-waza ei tietenkään ole kyseessä. Vekkulia, miten tämä, tämä ja tämä näyttävät keskenään varsin samanlaisilta, mutta ovat aivan erilaiset toteuttaa. Eipä noita voi kuvista tai sanoista hahmottaakaan.

Kello lähestyy puoltayötä. Taitaa tulla taas lyhyt yö.