Arvot kohdallaan

"Vapaapäivän" aamuna oli tarkoitus nukkua tavanomaista viittä pidempään ja sen päälle nauttia aamukahvi kaikessa rauhassa. Puhelinsoitto muutti asiat nopeasti. Kirkkaanväriset haalarit ylle, saappaat jalkaan ja karttalaukku olalle. Naapurikylässä sattunut katoamistapaus oli vaatinut vapaaehtoisväkeä paikalle aamuyöstä alkaen. Paikanpäällä kuultu tilannekuvaus ei vaikuttanut lupaavalta. Koira- ja autopartioita haravoi oletetuilla kulkureiteillä, ja Rajavartiolaitoksen helikopteri tuki operaatiota ilmasta. Groteskia sanoa, mutta johtopaikalla oli jokseenkin toiminnallinen tunnelma niin äänimaiseman kuin visuaalisenkin maiseman puolesta. Eikka ja minä lähdimme kiertämään autolla metsäteitä. Eikan "Sitikassa" kun kuulemma saa napista painamalla toistakymmentä senttiä maavaraa lisää. Kohtuullisen monta matkan varrelle osunutta latoa ja mökin pihaa tuli katsastettua.

Suomalainen maasto ei ole helppoa haravoitavaa edes ilmasta, kertoi helikopterin tähystäjä. Eikä kaikkivoivaksi kehutulla lämpökameralla tee keväisen lämpimän sään ja kameran kapean skannaussektorin vuoksi oikeastaan mitään, ainakaan ihmissilmään verrattuna.

Kovin paljon itse tilanteesta ei voi eikä tarvitsekaan julkisella foorumilla kirjoittaa, mutta onnellinen ratkaisu taisi tulla vielä aika paljon korkeammalta kuin mitä on RVL:n Agusta-Bellin lakikorkeus. Hyvillä mielin tuosta operaatiosta sai kotiin lähteä.

Tänään piti olla Veturimuseolla ainakin muodollisesti katsoen suuri päivä, kun uusi museon ylläpitosopimus oli kesäkauden avajaisten yhteydessä määrä juhlallisesti allekirjoittaa. Koska tilanne muutaman kilometrin päässä oli siinä vaiheessa päivää jo melko vakaa, sain luvan jättää peruutuspuhelut museopuolelle soittamatta, ja käväisin veturitallilla rustaamassa puumerkkini kaupunginjohtajan puumerkin viereen. Vaikka paperissa rapisi vähintään 20 vuotta yhden itselle tärkeän organisaation historiaa, olin virittänyt sisäisen vastaanoton aivan eri taajuudelle. Jotkut muut asiat olivat sillä hetkellä etusijalla.

Mutta kaikki oli kunnossa myös veturitallilla, vaikka en paikalle päässytkään asiaa auttamaan. Ilkalle kiitokset juhlahetken ympäristön järjestämisestä paljon hienommaksi kuin minuutin kestänyt kohokohta olisi vaatinut. Ja kuin ajatus, iltapäivällä soitti Esko ja tarjoutui hoitamaan homman, josta kaupunginjohtaja oli allekirjoitustilaisuuden yhteydessä kysynyt. Asioilla on tapana järjestyä. Ja varsinkin tuossa porukassa ne järjestyvät.

Illan Turun reissu ei sittenkään peruuntunut, kun etsintä ratkesi hyvin. Tosin kannettava piti ottaa matkaan ja hoitaa kiireellisimmät "vapaapäiväksi" pohditut etätyöasiat pois alta. Ei niitä paljon ollut, mutta tulihan hoidettua määräpäivänä. Hämeen metsien alkaessa muuttua Varsinais-Suomen pelloiksi voi vaihtaa blogitekstiin.

Päätin ansainneeni oluen kiireisen päivän päätteeksi, mutta ravintolavaunun puuttuminen P822:sta osoitti päätökseni vääräksi tai ainakin ennenaikaiseksi.

Turussa, Eerikinkadulla, on tarkoitus tavata oikein mukava ja kaunis tyttö ja viettää iltaa hänen kanssaan tuossa kauniissa kaupungissa. Ainakin käydä kirkossa :-)