Polkupyöräostoksilla Tampereella

Puolisoni löysi viimein mieleisensä polkupyörän. Vanhan kanssa kävi viime syksynä niin, että Shimano Positron -vaihtaja murtui kiinnityskohdastaan. Uutta vastaavaa ei enää saanut. Kokonaan uusi vaihteisto olisi vaatinut vaihtajan lisäksi ainakin uuden takanavan rataspakkoineen, ehkä koko takakiekon; ketjut tietysti myös. Ja renkaat olisi muutenkin pitänyt uusia. Hinta-laatu-suhteeltaan uusi oli parempi ratkaisu.

Uusi löytyi maineikkaasta kaukajärveläisestä liikkeestä. Kotimainen kooste oli Suomi-neidolla etsinnässä. Vaakunaeläimellä koristettu Tunturi myytiin alankomaalaisille jokunen vuosi sitten. Uusien omistajien myötä tuotteen suomalaisuusaste on laskussa. Rungot kuulemma teetetään Kauko-Idässä kahdeksan euron kappalehintaan, kun suomalainen tuotanto maksaisi 22 euroa. Mutta markkinatalouden näkymätön käsi antaa kuluttajan preferensseille vallan, eikä hinta jää ainoaksi valintaperusteeksi.

Selvästi asialleen omistautunut varttunut kauppias antoi kelpo varustepaketin kaupan päälle. Ja selkeät huolto-ohjeet. Pyörän monet osajärjestelmät näyttävät hi-techilta kahdeksankymmenlukulaiseen polkupyörätekniikkaan tottuneen silmin, mutta eiköhän tämän kanssa kotiautotallissakin pärjätä, kun huoltojen aika tulee. Ja onpa kevytmetallirunko putkien uhkeasta läpimitasta huolimatta kevyt.

Tampereella on mukava käydä varsinkin, kun torpan parempi autoilija istuu ratin takana ja saa itse katsella kaupunkinäkymiä vieressä.

Vanhaa tietoa

Ei tämä mikään uutinen ole, mutta rautatieliikennealan valtakunnallinen keskusmuseo on perustanut keskustelupalstan.