Nörttikulttuuria

Sosiaalisesti rajoittuneet lienee atk-väelle tuttu sarjakuva. Itse törmäsin sen Internet-versioon vasta vähän aikaa sitten, vaikka juttu on alunperin verkosta kotoisin jo vuosien takaa. Arkisto tuli luettua läpi suunnilleen kerralla. Pohjimmiltaan kyseessä ei taida olla muuta kuin atk-maailmaan sijoitettu jäljitelmä B. Virtasesta, mutta ehkä virtas-pohjaisuutensa vuoksi se onkin minusta hauska. Tänään töissä kuulin tamperelaisesta it-firmasta, jossa colan ja batteryn tilalla on karpalomehua. Originellia.

Puolisoni totesi, että hänestä Sosiaalisesti rajoittuneet on kovin seksistinen. Kun katsoo harmittomien tietotekniikkavitsien taakse, on asia juuri niin. Päähenkilöinä häärivät nörtit vaikuttavat kilteiltä tyypeiltä, mutta niin heidän suhteensa kauniimpaan sukupuoleen kuin koko sarjakuvankin tapa esittää naisia on äärimmäisen esineellistävä. Vertailukohdaksi tuotu televisio-sohva-jääkiekko-kalja-linjalla elelevä rakennusmies ei kliseineen oikein onnistu kiillottamaan nörttien kruunua.

Eivät kaikki nörtti-ihmiset taida olla maailmankuvansa kanssa ollenkaan niin mukavia ja harmittomia kuin jotkut haluavat heidät Blogistanissakin esittää. Ehta nörttikulttuuri, jollaisesta sarjakuva on yksi ilmentymä - ei niin, että se esittäisi kyseistä kulttuuria sinänsä, mutta yhtenä osana sitä ilmentää sen arvomaailmaa - taitaa sovinistisuudessaan hakea vertaistaan.

Olen mielelläni väärässä ajatusteni suhteen.

Ilta ampumaradalla

Viikko sitten päähän tullutta mielijohdetta seuraillen ajelin työpäivän jälkeen Hämeenlinnan taakse. Paikan päällä maastokuorma-auton lavalta annettiin tykötarpeet. Sain itseäni kolme vuotta vanhemman Tourulan tehtaan valmisteen. Edellisestä ampumakerrastani ilmakkoa isommalla pyssyllä on vuosia. Jälleen oli kuin uutta huomata, miten vähän rynnäkkökivääri potkii tehoisekseen. Miten oman aseen laukaisu tuntuu vain nykäyksenä ja kuuluu lukon raksahduksena, kun viereisellä paikalla ampuvalla se kumahtaa jykevästi kuulosuojaintenkin läpi. Kuten tavallista, osuin nytkin sangen huonosti. Tottumattomuus löytää kunnon ampuma-asentoa ja turhat tukipisteiden muutokset käynevät selitykseksi. Suoraan sanoen harjoittelun puutteesta johtuvaa taitamattomuutta.

Hätilän maastot ja rata 2 näyttivät aivan samalta kuin reilut 15 vuotta sitten. Ykkösradalla oli poliiseja harjoittelemassa äänestä päätellen kevyemmällä arsenaalilla.

Kotiin päin vanhaa kolmostietä ajellessa vähän Iittalan jälkeen katseli valkohäntäpeura tien laidalla. Odotteli kiltisti harvakseltaan kulkevaa liikennettä eikä yrittänyt lähteä tielle. Bambilla oli vielä talviväritys. Kuukauden päästä vasomisaika taitaa olla parhaimmillaan.