perjantaina, toukokuuta 13, 2005


Sorron yöstä


Perjantain lehtiannoksessa historiantutkija E. Katainen kertoo, miten hänen mielestään historiaa on tarkasteltava sukupuolistuneena ilmiönä. Kaiken mahdollisen sukupuolistaminen taitaa olla nykyään muotia. Ja historiaankin näemmä halutaan yksi suuri kertomus ja oikeaoppinen tarkastelutapa lisää.

Kataisen kanta on erikoinen, koska korostaessaan yhtäältä naisten (epäilyksettä täysin todenmukaista) suurta merkitystä historiassa ja toisaalta niin sanotun naishistorian tutkimuksen tärkeyttä, hän siirtää naishistoriavaateillaan naiset syvälle historian marginaaliin. Naisten toimintaa historiassa ei siis voida tarkastella tutkimalla historiaa sinänsä vaan jotakin erityistä naishistoriaa? Naishistoria asettaa naiset samanlaisiksi objekteiksi ja kokonaisuudesta eristettäviksi osasiksi kuin esimerkiksi liikenne (liikennehistoria), kirkko (kirkkohistoria) tai sodat (sotahistoria). Eikö naisen pitäisi olla historian subjekti siinä, missä miehenkin, ja tutkia häntä liikennehistorian, kirkkohistorian tai sotahistorian toimijana?

Taitaa esineellistäminenkin olla muotia nykyään.

Asioiden sukupuolistaminen (eli niiden sukupuolistuneina näkeminen) ei minusta palvele ihmisten välisen tasa-arvon ihanteita, vaan päinvastoin pyrkii jakamaan ihmisiä ryhmiin, luokkiin. Se pyrkii tekemään ihminen-nimisestä olennosta nainen- tai mies-nimisen olennon. Sukupuolistaminen on perusidealtaan yksi diskriminaation väline. Se ei käytännössä aseta karsinoimiaan ihmisiä keskenään eriarvoiseen asemaan, kuten rasismi, toinen diskriminaation ilmentymä. Mutta kuitenkin se pyrkii ihmisten jaotteluun.

Perjantai-iltapäivän saldo


Onnistuin lähtemään töistä hieman aikaisemmin. Tiimikokous oli tavalliseen tapaan tehokas ja nopea. Kotimatkalla kävin kirjapainolla ottamassa värikopiot muutamasta herkullisesta rautatieaiheisesta ensipäiväkuoresta. Valtionrautateiden 100-vuotisjuhlamerkit ja -kuoret vuodelta 1962 kuuluvat minusta Suomen postimerkkitaiteen aateliin. Kuten monet 60-luvun ja 70-luvun alkupuolen merkit muutenkin.

Pohjoisen puoleinen tuuli ei ollut kovin kylmä, mutta hidasti menoa ja oli vähentänyt menijöitä. Metsäkansasta kotiin päin rullailtiinkin sitten tuulivoimalla. Polvi ei pistänyt pahakseen luistelua.

Lähimarketissa oli ruuhkaa. Paljon mäyräkoiran taluttajia.

Huomenna pidetään talkoot veturitallilla.

3 kommenttia:

Sedis kirjoitti...

Kerrotko mihin Elinan artikkeliin viittaat?

Hyvärinen J. kirjoitti...

Lähde puuttui, pahoittelen. Kyseessä ei ollut artikkeli, vaan Vihreä lanka -lehden numerossa 19/2005 ollut esittely teoksesta Katainen, Elina; Kinnunen, Tiina; Packalén Eva; Tuomaala Sari (toim.): Oma pöytä. Naiset historiankirjoittajina. Esittelyssä oli annettu suunvuoro nimenomaan Kataiselle.
Ja toveri hyvä, älä suotta vedä henkilökohtaista hernettä nenään tämän johdosta. Enhän minä sillä.

Sedis kirjoitti...

Ihan uteliaisuuttani. Kirjasta on kyllä keskusteltu kotitarpeiksi muutenkin.

Ihan hyvältä tuo kirja näyttää: naiset perustelevat näkökulmaansa yksinkertaisesti perustietojen puutteella. Kun naisten tekemisistä ei tiedetä, on sukupuolitettua maailmaa avattava siltä osin.

Synteesien aika on sitten myöhemmin.