Pieni annos blogistiikkaa

Töissä piti kai opettaa, mutta päivä meni kolmessa neuvottelutilaisuudessa. Muutoin päivän vauhdin on pitänyt hiljaisena jäykkä polvi. Eilen illalla se rusahti kuuluvasti, mutta hyvin lämminneenä siihen ei sattunut. Ihmettelin ja olin tyytyväinen. Mutta jäykkyys ja arkuus tulivat jo tänä aamuna vieraiksi.

Blogeissa on keskusteltu aina kiehtovasta kirjoituksen ja kirjoittajan suhteesta. Näkymä rannalta ja Rantaradio ovat minusta aivan koherentti kokonaisuus. Sanoisin, että suorastaan brändi.

En tiedä, miten yhdenmukainen on tässä blogissa suuntaa-antava visuaalinen kuvaus kirjoittajasta (pärstä siellä oikeassa ylänurkassa) suhteessa tekstiin. Kysymys on asiallisesti ottaen merkityksetön. Luulen myös, että muutenkaan sillä ei ole kovin laajaa merkitystä, koska aika monen lukijan kanssa tunnemme henkilökohtaisesti.

Lopuksi jotakin ihan muuta blogistiikan alalta. On vaikeaa ajatella turhempaa asiaa kuin todistella blogissaan, että blogin kirjoittaja on aivan erilainen persoona kuin mitä kirjoitus antaa ymmärtää. Miksi pitää tietoisesti antaa itsestään sellainen kuva, jonka synnyttämiä mielikuvia itsestä ei ole valmis hyväksymään? Tätä olen ihmetellyt joskus, mutta en nyt löydä linkkiä vanhaan kirjoitukseeni.