Missä oikeus, missä vääryys?

"Samoin pelätään käyvän maanomistajien ja kaupungin (Ratahallintokeskuksen) kaavoituskiistassa, jossa epäasiallisesti osoitetaan ulkoilureittejä ja viaton saa maksaa viulut."

Tätä otsikkoa olen kierrättänyt blogissa ennenkin, ja voi olla että siihen täytyy myöhemminkin turvautua.

Töiden jälkeen oli kiire kotikulmakunnan asemakaavasta järjestettyyn keskustelutilaisuuteen. Toiset haluavat kaavan, koska sen mukana on luvattu vesijohtoja ja viemäreitä kunnan puolesta sinne, missä niitä ei vielä ole. Toiset eivät halua sitä, koska pelkäävät rakennusoikeuden rajoittumista ja sitä kautta kiinteistön arvon alenemista. Valmisteluprosessista voi tulla mielenkiintoinen.

Melusta ja tärinästä puhuttiin enemmän tänä iltana kuin varmaan niinä lähes neljänä vuosikymmenenä yhteensä, minkä ajan rata on tuossa kulkenut. Tl-Tku-radalla on - valtion talousarvioiden niin salliessa - tarkoitus tehdä päällysrakenteen uusimistyö vuosien 2006-2008 aikana. Samanlainen tarve on suurimmalla osalla rataverkkoa, joten ymmärrettävästi Ratahallintokeskus ei yksittäisestä suunnitelmasta juuri arvaa isosti kuulutella, kun toteutuminen ei ole varmaa. Kaava-asiaan aihe kuuluu siten, että radan päällysrakenteen uusimisella RHK tähtää liikkuvan kaluston akselipainon nostamiseen 25 tonniin. Nykyinen akselipaino on 22,5 tonnia. Tämän monet pelkäävät lisäävän melua ja tärinää asuinalueilla.

Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Ensinnäkin itäisen yhdysliikenteen vaunukalustolla saa ko. radalla jo nyt liikkua poikkeusluvalla 24,5 tonnin akselipainolla. Itänaapurin vaunut ne vasta kolkottimia ovat (vaikka olenkin venäläisen tekniikan ystävä, minusta heidän rautatievaununsa voitaisiin lähettää pysyvästi Siperiaan ja pitää siellä, ei niillä tänne ole mitään asiaa), ja poikkeuslupia kuuluu olevan käytössä aika tiheään.

Toiseksi radan päällysrakenteen uusiminen on niitä toimenpiteitä, joilla mainittuja haittavaikutuksia osaltaan ehkäistään. Lopputulos voi olla plus miinus nolla. Ehdotin, että kaavasuunnittelussa kaupunki kiristäisi RHK:lta lupauksen massanvaihtotöihin. Savista pois ja kovempaa tilalle, kun kerran koneilla tulevat. Voi olla utopiaa, mutta aina kannattaa yrittää.

Mutta kuten todettu, akustiset haitat olisi hoidettu miltei kerralla, kun RHK vannoisi, ettei pane punaista opastelippua pussiin ennen kuin viimeinenkin Lokakuun rautateiden kolistaja ja täristäjä on karkotettu Suomesta. Nyt kun Katoava veturin ääni -niminen äänitallenne on juuri mennyt prässäämöön, on junan ääniä tarjolla muutenkin.

Tosin eivät ainakaan tämän torpan asukkaat tapaa heräillä radalta kuuluviin yöllisiin ääniin. Toisaalta olemme kovia nukkumaan unissamme.

Mutta koska olemme suomalaisia, hämäläisiä ja minä vieläpä aidon äijäkulttuurin ystävä, pitää jonkinlainen kriittinen vastine kaavaehdotuksesta tehdä määräaikaan mennessä. Jo kansanperinne velvoittaa sellaiseen jaloon toimintaan. Kirjelmän voisi aloittaa vaikkapa otsikon sanoilla.