Älä osta mitään paitsi pizzaa -päivä

Älä osta mitään -päivä on tullut vietettyä melko onnistuneesti päivän tavoitetta ajatellen. Töissä sorruin perjantaiseen paheeseeni eli lounastamaan pizzapaikassa. Kuluttamista sekin. Täkäläisten turkkilais-kurdilais-monikansallisten gourmet-ravintoloiden osalta on vaikea sanoa, kumpi on parempi: Valkeakosken pääkadun varressa sijaitseva vai Toijalan torin laidalla toimiva. Ehkä se on tasapeli. Ensinmainittu tekee parempaa pizzaa ja jälkimmäinen parempaa kebabia.

Päivän teemaan liittyen jokin aika sitten puolisoni ja minä teimme mielenkiintoisen havainnon. Lähistölle on muuttanut perhe, joka on tehnyt uudessa kodissaan isoa remonttia. Eräänä viikonloppuna perheen lapset leikkivät sotaleikkejä pihamaalla. Pyssyt olivat selvästi omatekoiset koostuen ainakin kakkoskakkosesta ja laudasta muotoilluista komponenteista. Sotiminen näytti hoituvan hienosti. Vastakohta oli melkoinen verrattuna viime viikkoina postilaatikkoon tulvivien lelumainosten tarjontaan.

Vanajanhämäläisissä kirjastoissa

Töistä tullessani poikkesin kotikylän kirjastoon etsimään luettavaa seuraavaan taidehistorian tenttiin. Hyvin sieltä löytyykin alan kirjallisuutta, mutta ei aivan kaikkea tarvitsemaani. Samalla tuli päivitettyä vanha kirjastokortti PIKI-kortiksi. Nyt voisi kai museoida syyskuussa 1989 päivätyn Tampereen pääkirjaston kortin. Tuskin se olisi enää aikoihin muutenkaan kelvannut.

Joskus 1970-luvun jälkipuoliskolla kotikylän kirjastokortteja uusittiin. Tuoreena koululaisena olin hankkinut kortin jonkin verran aiemmin. Kerran koulusta palatessa naapurin Olli kertoi, että kirjastosta saa nyt uusia kortteja. Hän esitteli ylpeänä omaansa, joka oli vaaleansininen ja suojattu muovitaskuun. Käännyin heti kirjastolle päin ja sain kortin numero 106. Olin aika ylpeä niin pienestä numerosta. En tullut kysyneeksi, minkä numeron Olli oli saanut.

Iltalenkillä satoi aluksi räntää, mutta ei ollut kylmä. Vähäliikenteiset tiet vaikuttivat liukkailta. Emme lähteneet valaisemattomalle soratielle. Puolisollani on pipo, joka tekee hänestä maajoukkuevalmennettavan näköisen. Olen kateellinen.

Pikaisen suihkuttelun jälkeen ennen sulkemisaikaa ehdin tutustua naapurikunnan uuteen kirjastoon. Se on perjantaisin auki pari tuntia pidempään kuin kotikylän vastaava laitos. Siellä oli saatavissa suomalaisista puukirkoista kertova tenttikirja. Komean kirjaston ovat naapurit saaneet, mistä heille onnittelut. Vilkuksi ristitty talo vaikutti oikein viihtyisältä. Napakka virkailija joutui pariin otteeseen komentamaan tietokoneilla häärineitä lapsuuden ja teini-iän rajamailla horjuvia poikia.