 | Pyssysillä |
Illalla puolisoni lähtiessä kuoroon päätin käväistä pitkästä aikaa ampumaradalla. Radan mestarina toimivalla Heikillä oli muuta menoa, joten en saanut ilma-asetta lainaan. Mutta tuli sen sijaan kokeiltua pitkästä aikaa ruutiasetta. Ruutiaseradalla oli harjoittelemassa Pekka uudella pistoolillaan. Vaatimalla vaati minuakin kokeilemaan asettaan. Lisävarusteita haettaessa Asetalo oli kuulemma meinannut ostaa pyssyn väkisin käsistä. Eikä ihme. Maallikonkin käteen jo ensituntuma oli laadukas.
Siitä on varmaan puolitusinaa vuotta, kun olen viimeksi ampunut lyhyellä ruutiaseella. Muistan, että silloin en osunut mihinkään. Toiset lohduttivat, että sotaväen FN:llä osuukin paremmin, jos käyttää sitä heittoaseena. En uskonut, koska he laukoivat samanlaisella pistoolilla kymppejä.
Tänään meni yllättävän hyvin. Vanhana SRA-miehenä Pekka ampui puoli lippaallista siinä, missä minä tähtäsin yhtä laukausta, mutta aika hyvin sain rauhassa ammutut osumaan taulun mustalle osalle.
Puolisoni on toisinaan sanonut, että meillekin pitäisi hankkia jokin asiallinen ruutiase. Tämän illan jälkeen ajatus ei tunnu yhtään hassummalta.
2 kommenttia:
Muistan oman karvaan pettymykseni kun en armeijassa osunut mihinkään. Olin sentään peleissä ampunut varmaan miljoona avaruushirviötä/natsia ja katsonut ykkösrambonkin kolme kertaa. Tosipaikan tullen olin aina huonoimmassa kolmanneksessa vaikka kuinka keskityin.
Myöhemmin siviilissä treenasin isäni laadukkaalla ilma-aseella kesät pitkät ja minusta tuli parhaimmillaankin korkeintaan välttävä. Lienee jotain tekemistä aivojen, silmien ja käden yhteistyön kanssa.
Samaa ongelmaa olen havainnut kun vaimoni on koittanut opettaa soittamaan pianoa. Olen kertakaikkiaan vain jotenkin tosi sohelo siinä, sormet eivät meinaa löytää millään paikoilleen. Itseasiassa kaikki missä pitää yhdellä "huitaisulla" saada asiat kohdalleen on todella vaikeaa. Hienomotoriikassani ei sinänsä ole vikaa, elektroniikka ja muu piperrys sujuu oikein mainoisti.
Kaipa on olemassa lahjakkuuden vastaista lahjattomuutta jota sitten siunaantuu jossakin asioissa. Harjoittelulla moista voi hieman kompensoida mutta hyväksi ei taida tulla koskaan. Täytyy antaa ammuskelu ja musisointi muiden huoleksi jo ihan väestönsuojelullisista syistä...
Samaa ongelmaa aivojen, silmien ja käden yhteistoiminnassa on täälläkin havaittu. Armeijassa ammunta sujui minulta kohtalaisesti, koska siellä oli hyvät opettajat, mutta sen jälkeen se on yleensä ollut kirjaimellisesti hakuammuntaa.
Ei onnistu pianon soitto minultakaan. Ei myöskään trumpetin. Kokeiltu on joskus kauan sitten huonolla menestyksellä. Olisi kyllä kiva osata soittaa jotakin instrumenttia. Vaikka nyt saatoit minut kiusaukseen, en taida silti yrittää ryhtyä koettelemaan puolisoni kärsivällisyyttä pyytämällä häntä opettamaan :-)
Lähetä kommentti