Työmiehen lauantai

Eilen Helsingin asema-aukion laidalla tulin hankkineeksi suosikki-Linuxini uuden version (linkki ei vie enää sille sivulle kuin ennen, mutta menköön). Tänään sitä on yritetty asennella yhtä huonolla menestyksellä kuin edeltäjäänsä.

Promisen MB Fasttrack 133 -RAID-ohjain tunnetaan nimeltä, mutta kaksi peilattua kiintolevyä näkyy edelleen kahtena levynä, eli laitteistotasolla tehtyä peilausta ei ymmärretä. Tämä estää käytännössä järjestelmän asennuksen siten, että myös levypeilaukselle asennettu Windows olisi kaksoiskäynistettävissä. Linuxin Grub asentuu kauniisti jompaankumpaan levyyn, mutta ei levymatriisiin, eli loppujen lopuksi se ei tee yhtään mitään.

Myöskään SMC:n 802.11g-sarjan verkkosovitinta ei taida tämä pingviini tunnistaa.

Väitän edelleen, että Linux ei sovellu kovin hyvin työasemaan (tosin vakioituihin verkkoihin ja ja vakiintuneiden PC-merkkien työasemiin se varmaankin istuu), vaikka palvelimissa se sukujuurensa mukaan on aimo tekijä.

Epäonnisten asennusyritysten jälkeen puolisoni ja minä polkaisimme rautaa nostelemaan. Typerän äijäilyn vuoksi - salilla oli oikeitakin asianharrastajia - sorruin taas kerran liian suuriin painoihin. Koska hitossa opin ymmärtämään, että yritän hakea sieltä edes hiukan kestävyyttä.

Illaksi polkaisimme kotikylän elokuvateatteriin. "Äideistä parhain" on visuaalisesti upea filmi. Visuaalisuutta ymmärtävänä kulta avasi filmin näkymiä vertauksella vuosien takaiseen "Kuningasjätkään". Päähenkilön, lapsen, näkökulmasta maisemat epäilemättä ovat oletusarvoisesti panoraamoja. Katsoja pääsee helpommalla keskittymällä epäoleellisuuksiin. Ruotsissa tuskin käytettiin naapurimaan Ei-matkustajavaunuja 1930-1940-luvuillakaan.

On helppo uskoa, että kuvaaja J. T. Laineesta kuullaan myöhemminkin.