Turkkunen

Turku oli viileä ja harmaa. Tuomiokirkkosillan kupeessa oli vielä veneitä vesillä. Yhden nimi oli Das Boot.

Maalainen taisi olla käymässä samoilla kulmilla. Ilmeisesti kylläkin eri tilaisuuksissa: minun salissani oli ammattikoulujen ja opetushallituksen väkeä.

Päivän anti ei tuntunut kummoiselta. Aivan toissijaiset asiat alkoivat mietityttää. Sellaiset kuin oma roolini joukossa. Mahdanko olla inside again vai left outside alone. Jospa ne viime vuoden syksyllä antoivat pikkukivaa puuhasteltavaa, että se pitäisi päänsä kiinni, kun puhutaan isoista asioista.

Mutta edelleenkin tuntuu siltä, että jos ylenmäärin henkilökohtaistamme oppimista ja tutkinnon suorittamista, vahvistamme kulttuuria, jossa jokainen viime kädessä haluaa ylivertaisesta osaamisestaan patsaan ja sen jalustaan "Iagh war med landett och landett med mig wääl tillfreds" (tuomiokirkon nurkalla pönöttävän kenraalikuvernööri Brahen sanoissa huomiota kiinnittää ja yleisestä suhtautumisesta kertoo paljon se, missä järjestyksessä nuo kaksi asiaa sanotaan). Ai niin, mutta kun ruotsin kieli henkilökohtaistetaan pois jo perusopetuksen yläasteella, koska se ei ole coolia, niin ehkä patsaan jalustaan tuleekin "Taaki börsta rules ok fuc yuo man".

Kala ei ollut makuuni, mutta kahvia tuli nautittua aivan liikaa.

Päivän aikana sää viileni ja sade alkoi muuttaa olomuotoaan niin, että illalla oli ohjelmassa renkaanvaihto. Olemme ajelleet autolla tänä syksynä varsin vähän. Edellisen lumimyräkän se sai seisoa rauhassa tallissa, ja sitten tulikin taas lämmin. Juuri hankittuja Hakkapeliittoja ei ole ollut tarve laittaa tositoimiin. Mutta eiköhän se nyt ollut aika. Bensaakin tuli haettua pitkästä aikaa.