Kitkerää yliopistokahvia

On taas tullut istuttua iltoja taidehistorian luennoilla ja nautittua pahaa kahvia. Olen yhä useammin huomaavinani, että minulla on oppiaineeseen väärä asenne. En osaa ajatella taiteen historiaa yksittäisten teosten tai tekijöiden kannalta, mikä nykyään ilmeisesti olisi puhdasoppisin näkökulma.

Syystä tai toisesta minun on helpompaa ajatella taidetta, kuten oikeastaan kaikkea aikaulottuvuuden yli riittävän pitkällä aikajaksolla tarkasteltavaa, ilmiönä. Ilmiö luonnollisesti rakentuu osistaan, mutta samalla se myös rakentaa osiaan. Siksi yksittäisten henkilöiden tai heidän yksittäisten töidensä pitäminen tarkastelun kiinnekohtana ei tunnu kovin tehokkaalta asian hahmottamisen kannalta. Vaikutelma on sama kuin yleisemmänkin historian pikatiivistelmissä, joissa niputetaan yksittäisiä tapahtumia yksittäisten vuosilukujen alle.

Annalistisella asteikolla sijoittaisin taiteen jonnekin keskipitkien ja lyhytkestoisten ilmiöiden rajamaille: sen verran tiheästi muoti kuitenkin on viimeisen parinsadan vuoden aikana muuttunut.

Virkatalo juhlavalaistuksessa

Kotiin tullessa vanha asemapäällikön virkatalo oli juhlavalaistu ja pihalla oli ulkotulia. Talon isäntinä toimineet risteysaseman päälliköt olivat edellisellä vuosisadalla suuriruhtinaskunnallisestikin mainittavassa asemassa olevia virkamiehiä (itse asiassa myös pienimpien rautatieliikennepaikkojen kaikki viranhaltijat listattiin Valtiokalenterissa varsin pitkään). Ehkä talossa silloinkin joskus juhlittiin, vaikka elämänehdot maalaispitäjässä olivat tietysti paljon nykyistä niukemmat myös korkeilla virkamiehillä. Monen silloisen asemapäällikön kerrotaan olleen innokkaasti mukana erilaisissa ajalle ominaisissa kansansivistysriennoissa.

Edellisen kerran asemapäällikkö asui taloa 1980-luvulla. Sen jälkeen se oli vielä jonkin aikaa toisen rautatieläisperheen kotina, ja heidän muutettuaan autioitui. Paikallinen kunnan virkamies teki hiljattain käytännön kulttuurityön ostamalla talon ja ryhtymällä remontoimaan sitä. Ainakin tänä iltana näky oli kaunis.

Kirjallinen loppumerkintä

Vähän aikaa sitten Tommi kirjoitti kirjoista kriittisesti. Minä taas pidän kirjoista, vaikka ikävä kyllä en niitä paljon luekaan. Ergonomisen ja virtalähdettä vaatimattoman käyttöliittymän lisäksi nostan kirjan artefaktina digitaalisen tallenteen edelle myös esteettisistä eli hedonistisista syistä. Se on yksinkertaisesti viehättävä esine.

Ja vielä päivän jälkikäteispäivitys

Uusi blogilistan etusivu voi - kaikesta kritiikistä huolimatta - näyttää ihan mukavaltakin ;-)