 | Valo loppui |
Aamupäivän vietimme tänäänkin haravan varressa. Tämä on ollut hyvä lehtivuosi, ja haravoitavaa on riittänyt. Mutta omenapuuhun jää lehtiä edelleen. Erikoinen syksy.
Puolisoni päätti lähteä Keski-Suomeen tervehtimään sukulaisiaan ja entisiä työtovereitaan. Asemakyytimatkalta jatkoin veturitallille. Miehistöhuoneen kello kävi vielä kesäaikaa ja kalenteri näytti lokakuuta. Se, käykö 1880-luvulla valmistettu kello viikon päivät väärässä ajassa, vaikuttaa pikkuseikalta kyseisen esineen elämänkaarta ajatellen. On vaikea uskoa, että esimerkiksi reilun parin vuoden takaista mallia oleva aurinkorannekelloni kävisi mitään aikaa tusinan vuosikymmenen päästä. Virustorjuntaohjelma sai päivityksensä. Museon kyseessä ollen puhelinmodeemilinja on asianmukainen tietoliikenneyhteys, joskin kärsivällisyys voi joutua koetukselle. Onneksi oli vaihtotöitä tarjolla odotusajaksi. Ilkalle kiitos lupauksesta järjestellä kaluston siirrot toisinpäin huomenissa.
Kotiin palattua Vilma sai päivällisensä ja lähti ulos. Talo alkoi tuntua tyhjältä. Päätin lähteä viimeisiksi valoisiksi hetkiksi vielä haravoimaan, hopeapajua kun löytyy Urjalan tien varresta. Valoa riitti tunniksi.
1 kommentti:
Nykytekniikan elinkaari on kyllä jo paikoin koominen, laitteet kestävät muutaman vuoden ja korvataan sitten paremmilla. Muistan vielä kun emolevyjen myyntivaltti oli päivitettävyys, ostikohan tosielämässä kukaan erityistä Pentium II päivitysprosessoria kun ykkösestä alkoi aika jättää? Silloin oli jo kannattavampaa hommata uusi emolevy ja muut roippeet kun paikkoa jotain muinaista tekniikkaa.
Ystäväni kyseli minulta millainen reititin ja kaapelointi kannattaisi uuteen omakotitaloon laittaa että se toimisi vielä vuosikymmenenkin päästä. Oli pakko sanoa että on ihan sama mitä hommaat, ne ovat naurettavia rimpuloita vuosikymmenen päästä joka tapauksessa. Luonnollisesti ne ovat hajonneetkin jo pari, kolme kertaa siinä ajassa.
Lähetä kommentti