torstaina, elokuuta 16, 2007


Kymmenvuotispäivä


Töistä päästyäni käväisin kukkakaupassa. Edelläni ollut miesasiakas totesi, että kalenterissa on se päivä, että kotiin on syytä viedä kukkia: hääpäivänsä. Vuoroni tultua sain todeta olevani samoilla asioilla kuin edellinen asiakas. Myyjää hymyilytti.

Puolisollani ja minulla tämä hääpäivä on kymmenes laatuaan. Tuota ajatellessani havahduin, että kymmenen vuotta sitten olimme kovin nuoria. Mutta kun asiaa tarkemmin mietin, se oli vain hämmästystä ajan nopeasta kulumisesta. Emmehän me silloin niin nuoria olleet. Nuoria aikuisia toki. Koulut olivat takana, työelämässä oli oltu jo vuosia ja asuntosäästäminen hyvässä vauhdissa. Se oli hyvä aika virallistaa suhde, kun yhdessä oli ehditty elää jo useampi vuosi, ja tosimielellä oltiin oltu liikkeellä alusta saakka.

Ehkä silloinen aikuisuus oli kuitenkin enemmän ulkoista kuin sisäistä laatua. Tämän vuosikymmenen alussa eteen tuli asioita, joita ei olisi osattu odottaa. Koettua tuli, miten ihmisellä on tuollaisissa tilanteissa tapana tehdä huonoja tai vielä huonompia ratkaisuja. Niinpä siviilisäädyn merkit löysivät uudelleen tiensä sormiimme reilut neljä vuotta sitten, mutta syystä tai toisesta en ole asiasta tuolloin kirjoittanut.

Pohja on kuitenkin ollut vakaa. Siitä kertovat monet yhteiset vuodet ja se, että tuolle pohjalle pystyi paitsi rakentamaan, myös korjaamaan, kun tarve eteen tuli. Arvelen, että meidän kohdallamme tuo pohja perustuu siihen, että yhteistä on paljon.

Yhteiset arvot lienevät tärkeimpiä asioita. Maltillinen kristillinen ajatusmaailma ja omanlaisemme perinteisten ja radikaalien arvojen kooste on meillä toiminut hyvin. Toinen tärkeä asia on luonne. Kaksi rauhallista, kotonaviihtyvää, hiljaista ja kilttiä pärjää hyvin keskenään. Tärkeitä ovat myös yhteiset harrasteet ja kiinnostuksenkohteet samoin kuin se, että molemmilla on myös omat juttunsa. Lenkkeily ja muu ei-hampaat-irvessä-ruumiinkulttuuri, pihamaan ruopsuttelu tai kuvataiteen, junien tai säveltaiteen ihastelu on yhdessä mukavampaa kuin yksin. Nörttihenkisiäkin olemme molemmat: kymmenvuotishääpäivän iltaa vietämme omilla tietokoneillamme, toki vierekkäisissä huoneissa, välissä iso oviaukko. Molemmilla muuten on myös samanlainen, varmaankin hiukan outo mutta hyvä, huumorintaju. Lyhyesti sanottuna: kun ollaan hyviä kavereita ja ystäviä, on helppoa olla myös enemmän.

Mutta hetkeksi vielä kymmenen vuoden taakse. Päivä oli poutainen, mutta ei liian kuuma. Kirkko linnavuoren juurella ja keskiaikainen. Häämarssi modernistinen, ainakin totutusta poikkeava. Autona kustomoiduilla VAK-kilvillä ja vastaavalla rekvisiitalla varustettu maasturi-Lada, itse asiassa silloinen käyttöautomme. Omat sukunimemme päätimme pitää. Kauas emme häämatkailleet, vaan luonnonrauhaan itähämäläiselle erämaamökille. Se oli niitä kesiä, kun loman käsite oli ollut melkeinpä tuntematon. Ne päivät metsän hiljaisuudessa sopivat kaiken kiireen päätteeksi mitä parhaiten.

Taannoisen urheiluopistoreissun olimme ajatelleet hiukan etukäteiseksi kymmenvuotishäämatkaksemme, työtilanteet kun eivät sallineet sen sijoittamista oikean päivämäärän ympärille. Tätä illansuuta juhlistimme päivällistämällä hiljaisessa ravintolassa entisen maantievaltaväylän varrella ja käyskentelemällä hyvän tovin Sääksmäen kirkkomaalla.

2 kommenttia:

Turisti kirjoitti...

Onnea!

Hyvärinen J. kirjoitti...

Kiitos, Turisti :-)