keskiviikkona, elokuuta 01, 2007


Eye of the tiger


Nyrkkeilyhanskat käsissä ensimmäistä kertaa. Ei toisten hanskojen tai säkin paukuttaminen niin mukavaa ollut, että siihen olisi erityisesti innostunut. Mutta kuntonyrkkeily on sekin taatusti tehokas kuntoilumuoto.

Teini-ikäisenä en katsellut Rocky-elokuvia, mutta muistan lukeneeni jonkin vastaavan neuvostoliittolaisen sotakirjan - kirjoittaja taisi olla nimeltään Sviridov - jossa nyrkkeilymestari joutui sotimaan saksalaisia vastaan ja urheilu-uransa valmentamana teki melkoisia urotöitä.

Iltapäivätreeni oli paljon kevyempi, vaikka vetäjä oli maajoukkuetason miehiä. Jos jotkut pirteät vetäjättäret ovatkin melkoisia puhekoneita, on Wilson Kirwa vielä muutamaa kertaluokkaa puheliaampi. Kilpailijavalmennuksesta ammatin hankkinut mies käytti paljon perinteisiä harjoitteita, joita lienee lajissa kuin lajissa tehty vuosikymmeniä. Kun kerran ovat hyviä, miksi pitäisikään keksiä uutta vain uutuuden vuoksi. Mutta tyyli oli omintakeinen ja sellaisena erinomainen. Tuskin kahta sekuntia pidempää hiljaista hetkeä oli, kun kenialaissyntyinen juoksija ohjeisti ja jutteli asiasta ja asian vierestä. Kertoipa näkemyksensä siitäkin, miksi mustaihoiset ovat parempia juoksijoita kuin valkoihoiset, mutta juttua ei ole julkisessa blogissa syytä julkaista, ettei vähemmistövaltuutettu hermostu.

Illalla jäähdyteltiin maastossa parin tunnin patikoinnilla kartan ja kompassin kanssa.

Rautatiehistoriaa myynnissä


Viime päivinä julkisuudessa on kerrottu, että Senaatti-kiinteistöt myy Valtionrautateiltä ja sittemmin Ratahallintokeskukselta periytyneitä junaliikenteelle tarpeettomiksi käyneitä kiinteistöjä. Julkisen sektorin ydintoimintoihin ei kuulu enää omistaminen. En pidä ihmeenä, jos jo lähiaikoina myytäisiin myös aktiivikäytössä olevat kiinteistöt jollekin omistamiseen keskittyvälle firmalle, ja junaliikennettä hoidettaisiin vuokratiloista käsin. Asialla on monta puolta: ainakin tehokkuus, ennakoitavuus ja oikeudenmukaisuus.

Nyt on hyvä tilaisuus vaikka ratavartijanmökistä kesämökkinä haaveilleella tehdä kauppoja. Veturitallejakin saisi. Olisihan tuossa shoppailtavaa vaikka kuinka, mutta pää kylmenee kummasti, kun palauttaa mieleensä kiinteistön omistajan lukuisat velvoitteet.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Senaatti ei anna etuosto-oikeutta rautatierakennukseen jossa olen asunut lähes 15 vuotta. Joten jos joku tarjoaa asunnosta euronkin enemmän niin saan kerätä kamppeeni ja muuttaa käytännössä veneen alle.