 | Kiskoliikenteen ongelma-aamu |
Syyskauden rutiinit käynnistyvät yksi kerrallaan. Työpäivä menee kokouksessa pääkaupungissa. Illalla olisi tarjolla kotikylässä toinen kokous harrastetoiminnan merkeissä. Nähtäväksi jää, ehdinkö osallistumaan.
En muistanut, että suosimani hidas sinivaunuinen ei ole ollut päivittäin kulussa enää kevään jälkeen ja kummastelin hiljaista asemalaituria. IC2:n arvelin olevan tavan mukaan täyteen myyty, joten valitsin vaihteeksi taajamajunan. Sm4-runko ei matkustusmukavuudeltaan juuri IC-junille häviä. Tosin tietokonetta käyttävä ikävöi pöytää (tässä yhteydessä sopinee kummastella kannettavien tietokoneiden tuuletusaukkojen sijoittelua; monessakaan laitteessa ne eivät oikeuttaisi käyttämään "laptop"-nimitystä).
Kiskoliikenteellä ei ole ollut hyvä aamu. Radiossa uutisoitiin Etelä-Suomen "Kaukolla" olleen sen verran pahoja vaikeuksia, että junaliikenne oli pysähdyksissä rantaradalla ja pääradallakin Riihimäeltä etelään päin. Työmatkalaisilla oli arvatenkin pinna kireällä. Yleisradion www-sivut kertovat liikenteen olevan nyt palautumassa normaaliksi. Saa nähdä, mikä on tilanne, kun ongelma-alueelle kohta päästään. Eiköhän tästä Malminkartanolle ja Ammattienedistämislaitokselle ehditä ajoissa tai ainakin melkein. Riihimäellä ilmoitettiin lähdön viivästyvän 5-10 minuuttia, kun tähän R-tunnuksilla jatkavaan liitettävä toinen junarunko oli liikenteenohjausvikojen vuoksi vasta matkalla. Syyksi myöhästymiseen ilmoitettiin takuuvarma syntipukki: tietokoneet. Enemmistö ihmisistä lienee tyytyväisiä aina, kun syyn voi vierittää tietokoneille. Ei sillä, että monikaan niitä (enää) vierastaisi, mutta maailmassa on järjestys kohdallaan ja elämä jatkuu entistä uraa, kun viat johtuvat tietokoneista. Ei siis mitään oikeasti vakavaa. Tietokoneet ja niiden viat ovat kuin kärpäsiä. Tunkeutuvat joka paikkaan ilman, että niiden varsinaista tarkoitusta, hyödystä puhumattakaan, olisi kovin helppo havaita. Hiukan kiusallisiakin ne voivat olla, mutta yhtä kaikki, ne ovat, niillä on epäilemättä oma paikkansa järjestelmässä, eikä niille oikein mitään voi.
Kotiasemalla ei lipputoimiston virkailijankaan aamu ollut alkanut hyvin. Hän oli onnistunut lukitsemaan itsensä toimistonsa ulkopuolelle ja joutui pyytämään kiireisempiä ostamaan lippunsa junasta. Kun en ajatellut edes yrittää tungeksia IC2:een, jäin sekalaisen rautatieavainnippuni kanssa kokeilemaan, löytyisikö siitä kenties toimiston oveen sopivaa. Ei löytynyt, mutta pian ehti apuun talonmieskin.
LB kirjoitti, miten junassa mieleen tulee hyvää kirjoitettavaa. Minulle käy usein niin, että junassa matkustaessa tulee kirjoitettua - mistäpä muustakaan - kuin jostakin rautateihin liittyvästä. Olisi aika tyylikästä kirjoittaa ajatuksensa kynällä ja paperilla, mutta mukana kulkeva tietokone ja matkapuhelimen tarjoama tiedonsiirtoyhteys houkuttavat instant-julkaisemiseen. Todennäköisesti tekstistä tulisi parempaa, jos sen kanssa ei hätäilisi niin paljon.
2 kommenttia:
Kumma juttu, ettei minulle tule yleensä mieleen rautateihin liittyviä asioita matkustaessa - paitsi tietenkin sikäli, että jos matkustan Pendolinossa, niin mieleen tulee haukkua kyseinen junatyyppi maanrakoon, ja että kuinka siniset vaunut ovat sentään mukavia.
Voin kuvitella, miten kireällä pinnat ovat tänä aamuna olleet. Muualla maassa junat tietenkin myöhästelevät aamujunia odotellessa pitkäänkin, mutta mitäs niistä. Mutta sitä mietin, että miten kävi niille junille, jotka olivat juuri liikkeessä hajonneella välillä, vaikkapa Riihimäen ja Helsingin välissä. Pysähtyivätkö ne siihen paikkaan, vai seuraavalle opastimelle vai liikennepaikalle, vai miten kävi.
Sinisten vaunujen mukavuutta yritän minäkin tuoda ilmi. Tosin IC-kalustossa pöytä on minusta paremmin mitoitettu tietokonekäyttöä ajatellen.
Se juna, jossa Helsinkiin itse matkustin, ehti ongelma-alueelle vasta, kun monilta osin oli jo palattu päiväjärjestykseen, mutta omiin aistihavaintoihini perustuen luulisin, että kauko-ohjauksen varajärjestelmänä käytettiin nyt radio-ohjausta. Tavoistani poiketen satuin istumaan ohjaamoa lähinnä olevassa osastossa. Linjaradion kutsuääni kantautui aina, kun olisi ollut aika lähteä liikennepaikalta eteenpäin, joten päättelin radio-ohjauksella ajettavan.
Psl-Hki-välillä liikenne seisoi vielä kellon käydessä aamupäiväkymmentä. Matkustajille syyksi kuulutettiin ruuhka Hki:n ratapihalla. Melkein ajatusleikistä kävisi, että ruuhkan syynä olisi ollut old-school-junasuoritukseen perustuva liikenteenohjaus ko. välillä :-) Ei tosin tainnut olla, kun kalustoa seilasi molempiin suuntiin sellaisella tiheydellä kuin seilasi. Töölönlahden maisemissa matkustajia huvitti, kun hölkkääjän vauhti ylitti junan nopeuden.
Lähetä kommentti