repeat avaruus := avaruus / 2; until avaruus = 0

Hiihtokelit muuttuivat kostean raskaiksi puolen viikon maissa. Aamulla Startexin tervavioletti piti yllättävän hyvin. Iltapäivän lenkillä vaihdoin vapaaseen tyyliin ja vaikka kelkka oli tasoittanut uran, ei vieläkään luistanut. Kierros kierrokselta usva valui rannoilta kohti Vanajanselkää. Tervasaaren piippuja ei näkynyt alkujaankaan. Metsän tuoksussa oli aavistus kevättä. Siinä mielessä turhan aikaisin, että lumipeite on ehtinyt olla maassa vain vähän toista kuukautta.

Eilen lumitöitä pitkästä, pitkästä aikaa. Tosin vain vähän.

Lomalla on tullut istuttua aivan liikaa tietokoneen ääressä. Alkuvuoden aikana rästiin yhdistyshommia: pöytäkirjoja, tietokannan päivittämistä ja sen sellaista. Ruudun ääressä tehtävää on leipätyön ulkopuolellakin kertynyt vaivihkaa, koska hengailin mukana aikana, eikä edes niin kovin kauan sitten, kun tietokoneen käynnistäminen ei ollut kaikille aivan arkinen asia.

Lomalla olisi hyvä yrittää sivistää itseään, mutta vähiin on jäänyt. Tenttikirjallisuutta ei juuri nyt ole päntättävänä. Ainoaksi luetuksi on jäänyt B. Pascalin "Geometrisesta mielestä". Sitä pitäisi kai lukea kolmion Descartes-Montaigne-Pascal muodostamassa viitekehyksessä, mutta sanottavansa Pascal saa sanotuksi ilman kavereitakin. Montaignen "Esseitä" - tai "Tutkielmia", kuten se kotihyllyssä olevassa niteessä on suomennettu - lienen joskus nuorempana lueskellut, mutta täytyy sanoa, että en muista niistä juurikaan mitään. Descartesiin en muistaakseni ole kajonnut. Yhtä kaikki, yhtenä teemanaan Pascal käsittelee hienotunteisesti ja minusta ainoalla toimivalla tavalla metodin käyttämisen eroja fyysisissä ja metafyysisissä kysymyksissä.

OLÉD, OLÉD, OLÉD

Edellisessä virkkeessä OpenOfficen Soikko-oikoluku ei - tietenkään - korjannut tekemääni kirjoitusvirhettä, kun kirjoitin "suomennettu"-sanan paikalle ensin "sumennettu".

Kääntäminen luultavasti aina sumentaa tekstiä. Siksi Pascalinkaan sanoista ei pitäne tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä käännöstä lukiessa. En osaa ranskaa, puhumattakaan 1600-luvun ranskasta, joten suomennos kelpaa hyvin. Tässä suhteessa suomalainen käännös on varmasti yhtä hyvä kuin mikä tahansa muu, ja suomea äidinkielenään puhuvalle oletusarvoisesti paras. Vieraskielisen käännöksen lukeminen kun sumentaa kahdesti.

Edellä mainitusta syystä kannatan ainakin tieteiden, filosofian ja kirjallisuuden historian merkittävän kirjallisuuden kääntämistä alkukielestä suomeksi pätevien kääntäjien tekeminä. En osaa kuvitella, että ainakaan lähitulevaisuudessa kovin suuri osa väestöstä osaisi lukea läheskään kaikkea tällaista kirjallisuutta alkukielellä, ja esimerkiksi englantilaiset käännökset ovat suomalaiselle oletusarvoisesti huonompia kuin suomalaiset - paitsi tietenkin englannin kielen taidon harjoittamisen kannalta, millä ei ole vähäinen arvo, mutta mitä lienee hyödyllisempää harjoitella muilla tavoin.

Tätä taustaa vasten katson olevan oikein ja kohtuullista, että julkisin varoin koulutetaan jokin riittäväksi katsottu, ei varmaankaan kovin suuri, määrä myös vanhojen tai harvinaisempien kielten asiantuntijoita käännöstöitä tekemään. Eikä julkinen subventio joihinkin merkittäviin käännöstöihinkään kauhistus ole: julkaiseehan esimerkiksi Opetushallitus monenlaisia oppimateriaaleja perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen tarpeisiin sulassa sovussa yksityisten kustantamoiden kanssa. Ehkä samaa ideaa voisi jossakin pienehkössä mittakaavassa laajentaa myös yleiseen kansansivistystehtävään. Tosin voi olla, että keskustelu siitä, millaisia käännöstöitä valtion pitäisi subventoida, kuluttaa enemmän resursseja kuin hanke koskaan voi tuottaa. Ja löytyyhän näitä, nykyisin yksityisten firmojen kustantamia, aarteita kirja-alennusmyyntien viiden euron koreista muutenkin.

Puhumattakaan siitä, että verkossa julkaistaan vaikka mitä ja usein lukijalle ilmaiseksi. Sitä vain on vielä lapsenkengissään olevilla hardware-käyttöliittymillä, kuten CRT- tai TFT-näytöillä kammottavaa lukea sivu toisensa jälkeen, ja tulostaminen paperille on kallista ja muutenkin ikävää puuhaa. Ehkä orgaaniset LEDit tuovat jonkinlaista apua lähitulevaisuudessa. Sellaisiin perustuvia näyttöjä kehuttiin taannoisessa seminaarissa erilaisten tappovehkeiden yhteydessä, ja aseteollisuushan on perinteisesti ollut yksi tärkeä välittäjä teknologian päätymisessä laboratorioista kuluttajille.

Kun kerran suurelta osin valtion rahoittama aseteollisuus on Suomessakin mukana tuomassa OLED-näyttöjä pikkuhiljaa nykyisten staattisten ja mukautumattomien tietokonenäyttöjen rasittamien silmien avuksi, voisi kai valtio tarjota hiukan apuaan myös sisällöntuotannossa, jotta uusilta hienoilta näytöiltä voisi lukea jotain muutakin kuin tällaisia kaikenmaailman blogeja ja muuta hömppää. Kaikesta Web 2.0 -huumasta huolimatta.