Commodus Tampereella

Opetushallitus oli valinnut mielenkiintoisen paikan sähköalan perustutkinnon perusteiden uudistamiskokouksen paikaksi: Tampereen vanhan yleisen sairaalan eli nykyisen terveydenhuolto-oppilaitoksen. Arvatenkin syynä oli hyvä sijainti ja iso auditorio. Ja onhan Tampereen ammattiopisto myös merkittävä sähköalan koulutuksen järjestäjä ammatillisella toisella asteella. Tätä nykyä yhtenä sähköalan perustutkinto -nimisenä, kolmeen koulutusohjelmaan (automaatiotekniikka ja kunnossapito, elektroniikka ja tietoliikennetekniikka, sähkö- ja energiatekniikka) jaettuna kokonaisuutena oleva kokonaisuus jaettaneen kahdeksi erilliseksi perustutkinnoksi, joista toinen liittyy sähkö- ja automaatiotekniikkaan, toinen tieto- ja tietoliikennetekniikkaan. Uusi jako vastaa epäilemättä paremmin nykypäivän työelämää. Se, mitä ammattinimikkeitä uusia tutkintoja muutaman vuoden päästä suorittavat käyttävät, on jo monimutkaisempi asia. Nimikkeiden kun pitäisi kertoa työelämälle, miltä alalta osaaminen on hankittu eivätkä ne saisi vanhentua liian nopeasti. Pahasti ajastaan jäljessä on esimerkiksi nykyisen elektroniikan ja tietoliikennetekniikan koulutusohjelman antama ammattinimike elektroniikka-asentaja. Esimerkiksi ehdotettua ja suurehkoa kannatusta saanutta tänä päivänä muodinmukaista ict-asentajan nimikettä uhannee - puolikielisyysongelmien lisäksi - vanhentuminen ikivihreää sähköasentajaa paljon nopeammin.

Pysyttelin enimmäkseen hiljaa. Jos olisin paranoidi, voisin väittää, että ammattitutkinto- ja yleensä näyttötutkintopuolen sanomisia ei olisi oikeastaan edes tahdottu kuulla. Ei sillä, että omat kantani olisivat ristiriidassa edellä kuvattujen uudistushankkeiden tai yleensä perustutkintoväen mielipiteiden kanssa, mutta sen verran suurivolyymista toisen asteen ammatillinen koulutus on, että sen sisään mahtuu toisistaan hieman poikkeavia korostuksia. Nyt meneillään oleva tutkinnonuudistamishanke tuntuu alusta saakka mitä hienovaraisimmalla taidolla hoidetulta niin, että väärässä paikassa esiin nouseva lievä korostusero voi muuttua riitasoinnuksi.

Opetushallitus vetää tätä projektiaan taitavasti. Hankkeen taakse on ensin kaikessa rauhassa neuvoteltu sähköalan molemmat koulutustoimikunnat eli toimielimet, jotka vastaavat sähköalan koulutuksen kehittämisestä kaikilla kouluasteilla ammattikouluista tiedekorkeakouluihin. Viime syksyisellä Tallinnan seminaarireissulla toisen asteen ammatillisista näyttötutkinnoista vastaavat tutkintotoimikunnat puhuttiin asian taakse. Sen jälkeen lobbaus on näemmä tehty työnantajaliitto STULissa ja sen oppilaitostyöryhmässä. Tänään vuorossa oli lähinnä varsinainen kenttä eli koulutuksen järjestäjät. Samaa kaavaa äärimmäisen miellyttävä nuori yli-insinööri käytti kuin syksyllä tutkintotoimikuntienkin kanssa. Asiat, joista oli selkeä ja jo edeltä käsin muiden tahojen tukema esitys olemassa, tulivat päätetyiksi aivan kuin päätöksen olisi tehnyt juuri nyt paikalla oleva väki.

Tätä älköön luettako missään tapauksessa kritiikiksi. Päinvastoin, näin asioita hoidetaan tyylikkäästi. Ja tuo lankoja käsissään pitävä yli-insinööri, kutsuisin häntä Commodukseksi, ellei kyseisellä nimellä olisi Rooman keisarien historiassa niin ikävä kaiku, lienee arkkityyppi 2000-luvun alun menestyvästä vaikuttajapersoonasta.

Tampereen katukuvassa muuten näin miehen pukeutuneena t-paitaan ja shortseihin. Maaliskuun 28. päivänä. Ja tuskin oli kylmissään.

Renkaanvaihtoaikeita

Rautatieasemalta kotiin palatessa polkupyörästäni hajosi ulkorengas. Tyylikäs posahdus taisi olla lähellä, kun ulkorenkaan reuna ratkesi, mutta ehdin kotipihaan ennen sitä. Tulee renkaanvaihto kaksipyöräiseenkin.

Autossa on vielä nastat, mutta valmistauduin henkisesti ostamalla maatalousliikkeestä momenttiräikän. Kauppiasveljeksistä yksi on hiukan velikulta, näytti tolkuttoman isoa räikkää ja kysyi, että tällaisenko haluan. Ei vetureihin, vaan henkilöautoon tällä kertaa, totesin. Seitsemänsadan newtonmetrin vääntimellä oli kuulemma hintaa voimansa verran euroja. Sama hinnoitteluperiaate ei pätenyt enää kotikäyttöön tarkoitetuissa, ja 35 euron kaupat syntyivät.

Ilta meni ensiapukurssilla haavoja sitoessa. Havahduin talvella ensiapupätevyyksien päivitystarpeeseen, ja onneksi kansalaisopiston valikoimista löytyi peruskurssi. Elvytysohjeet ovat muuttuneet kolmessa vuodessa yksinkertaisemmiksi. Viime viikolla Anne-nukkea pussaillessa tuli tosin todettua, että pois oppiminen vasta hankalaa onkin.

Ulos kaapista

Tässäkin seurakunnassa aikanaan vaikuttanut Jenni haastoi naispappeuden kannattajia esiin. En huuda, mutta viime tipassa ja pitkän harkinnan jälkeen ilmoittauduin sitoutumattomalle listalle ehdolle seurakuntavaaleihin. Rovastin luona meni pitkään.

Josko seurakunta tekisi jotakin länsimaisella, valkoihoisella, keski-ikäisellä, armeijan käyneellä, harvemmin lihaa syövällä (veturitallin talkookauden kebab-orgioita ei lasketa), vasenkätisellä heteromiehellä.