Web 2.0

Web 2.0 taitaa olla atk-alan viime aikojen näkyvimpiä megatrendejä. Melko vaisu se on verrattuna viime vuosikymmenen vastaaviin, mikä on ymmärrettävää, kun tällä vuosikymmenellä kaikenlainen tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja menettänyt sen uutuudenhohteensa, joka sillä vielä kymmenen vuotta sitten oli.

Web 2.0:n määrittely lienee yhtä epämääräistä kuin vaikkapa multimedian määritteleminen oli aikanaan. Kun kysymys ei ole yksittäisestä tekniikasta, määritelmiä on yhtä paljon kuin on näkemyksiä. Ja niitähän riittää.

Käsittääkseni Web 2.0 on lähinnä tapa käyttää teknologioita, joissa sinänsä ei tarvitse olla paljonkaan uutta. Arvelen Web 2.0:n vaikutusten olevan lähinnä tällaisia:

Verkko yhteisöllistyy voimakkaasti. Webmasterit ja muut ylläpitäjät siirtyvät sivuun rengin rooliin - mihin vaikuttaa myös teknologiaosaamisen himmennyt kunnia - ja yksilöiden sijaan verkossa toimivat yhteisöt. Vaikkapa sen kaltaiset kuin blogilista. Yhteisöt luovat lopulta kaiken verkossa tapahtuvan toiminnan kontekstin, mikä johtaa siihen, että ilman yhteisön jäsenyyttä millään verkossa julkaistavalla informaatiolla ei ole arvoa eikä se välttämättä tule edes näkyviin.

Sisällöntuottajat vapautetaan tehtävistään. Nimenomaan palkatut sisällöntuottajat. Yhteisöt ovat tehokkaita sisällöntuottajia, koska niiden sisäinen paine pakottaa jäsenensä ponnistelemaan työmehiläisten tavoin. Rahaa ei enää tarvita porkkanana, kun yhteisö toimii keppinä. Tämä voi olla kylmä suihku monelle sellaiselle, joka kenties on ajatellut päästä rahatöihin uusien verkkokonseptien sisältöpuolella.

Aikaulottuvuudessa merkittävä informaatio siirtyy paperille ja myöhemmin mahdollisesti muihin verkon ulkopuolisiin, verkkoyhteisöistä vapaisiin medioihin, ja verkko jää kertakäyttöisen tai muuten pitkällä tähtäimellä vähemmän merkittävän informaation foorumiksi. Yhdessä kasvavan ympäristötietoisuuden kanssa tämä vähentää ainakin paperilla julkaisemisen määrää, mikä vaikuttaa palkattujen sisällöntuottajien tarvetta vähentävästi myös ns. perinteisissä medioissa. Paperille tai vastaavalle tuotetaan vain tärkeää ja merkityksensä pitkään säilyttävää asiaa. Verkkoon tuotetaan kevyempää materiaalia talkoilla.

Edellämainittuihin liittyen Web 2.0 voi olla ensimmäisiä tietotekniikan konsepteja, joilla muut kuin nopeat ja suurisuiset trendievankelistat - heitä on varmasti aina - eivät juurikaan pääse tekemään rahaa. Sen paremmin teknologiaosaamista kuin sisällöntuotantoakaan ei tarvita ainakaan niin paljon, että siitä mainittavasti maksettaisiin. Tekniikka on pääpiirteissään jo olemassa ja sisältöä tuotetaan talkoilla yhteisöjen sisällä.

Todennäköisintä ehkä kuitenkin on, että mikään ennusteeni ei sellaisenaan toteudu, ja Web 2.0 jää pölyttymään yhtenä pienenä osana tyhjien, lopultakin kaikille hieman epäselväksi jääneiden muodikkaiden iskusanojen pitkää jatkumoa.

Web 2.0:n hengessä ajattelin julkaista talkootyönä pari tässä kuussa naputtelemaani asiakirjaa ihan vain huvin vuoksi, kun sellaiset on muita tarkoituksia varten tullut tehtyä. Jos ei muuten, niin vaikkapa koululaisille esitelmien ja kotiaineiden lähdemateriaaliksi. Mutta ei niitä suoraan plagioida kannata.

Taloudellinen ja strateginen katsaus Urjalan kunnasta (PDF-tiedosto, 163 kB).

Muistio vuoden 2007 Panssariseminaarista (PDF-tiedosto, 107 kB).

Bittipuolustusta Windowsissa

Viimeksi linkitettyyn tiedostoon verraten rauhanomaisempaa turvallisuuden ylläpitoa olen joutunut harjoittamaan kannettavan tietokoneeni kanssa. Käytin siinä tietoturvaohjelmana viime talvena jonkin atk-lehden kylkiäisinä saatua CA-pakettia. Se oli mukava tuttavuus hoitaen tehtävänsä kunnialla itsestään meteliä pitämättä ja konetta turhaan kuormittamatta. Vuoden ilmaislisenssin päättymisen jälkeen uusiminen olisi maksanut nelisenkymmentä dollaria, mitä pidin paitsi korkeahkona myös hankalana maksettavana muovirahaa käyttämättömälle.

Tietoliikenneoperaattorin tarjoama yksi F-Secure-lisenssi on jo käytössä pöytätyöasemassa, eikä kolmen ja puolen euron kuukausihintainen lisälisenssikään kiinnostanut. Ei sillä, etteikö F-Securekin hyvä olisi.

Päädyin asentamaan kannettavan virustorjuntaohjelmaksi koneen mukana tulleen Norman Antiviruksen, jonka lisenssi on kolmivuotinen. Norman ei liene tunnettu minään huipputuotteena, mutta eiköhän tälläkin pärjää, kun päivitykset kuitenkin juoksevat kolmen vuoden ajan ilmaiseksi. Toisaalta helmikuun Tietokone-lehden vertailussa Norman oli hiukan parempi kuin hännänhuipuksi jäänyt CA-tietoturvapaketin vuoden 2007 versio.

Palomuurina on ollut toistaiseksi Windows XP:n oma risuaita. Takavuosina suositusta ZoneAlarmin ilmaisversiosta minulla on hyviä muistoja, mutta kannattaisikohan kokeilla venäläisen tai amerikkalaisen bittipuolustusteollisuuden maistiaisia?