Kuunpimennystä odotellessa

Aamulla herätyskello kutsui ylös kohtuulliseen aikaan, radion ääreen hiihtoa kuuntelemaan. Hienostihan se meni. Yhdistetyn normaalikisaa en jäänyt kuuntelemaan vaan lähdin toteamaan, että ei Sapporo ollut ainoa kolkka maailmassa, jossa hiihtokeli oli raskas.

Päivällä ajeltiin hiljaista vanhaa kolmostietä automarketiin Hämeenlinnaan. Siellä oli vähemmän hiljaista, mutta juusto edullista. Kotimatkalla teet ja patonginpuolikkaat lasitehtaalla.

Kuunpimennystä olisi mukava katsella, jos ei nukuta. Pimennyksen kunniaksi voisi olla paikallaan syödä pois viimeiset joulupiparit, puolikuun muotoiset. Olivat unohtuneet purkkiin, mutta hyviä ovat yhä. Siirapin korvaaminen oman siipikarjan hunajalla oli hyvä ajatus.

Syystä tai toisesta YLEn Selkouutiset ovat viime aikoina päätyneet vakiokuunneltavaksemme. Normaali Päivä tunnissa -lähetys ja sen päälle Selkouutiset ovat aika tehokas oppitunti tiivistämisestä. Ei sillä, että tiivistäminen olisi itsetarkoitus, vaikka joskus paikallaan onkin. Tiivistämätön kun voi olla ainakin esteettisistä tai muista hedonistitista näkökulmista tiivistettyä parempaa.