Sekundapäiviä

Talvi taitaa jäädä sekundatalveksi, Khiloun osuvaa termiä lainaten. Vuosi sitten näinä päivinä filmattiin elokuvaa ja oli erinomaiset hiihtokelit. Nyt ei suksi luista, mutta kengät kyllä vuotavat.

Auto on uusi, mutta vaihdelaatikosta tippuu Volkswagen-konsernin nestettä. Se, mitä nestettä se semmoinen keltainen oikein on, piti itse kertoa huoltoon soitettaessa. Tuli ikävä - mainostetaan reilusti - valkeakoskelaista Autopalvelu Raivio & Runsasta, jolle työtä tilatessa riitti sana tai puolikas. Hiukan epäluuloisena olin valmistautunut tiistaiaamun odotukseen, mutta taloutemme parempi autoilija haluaa mennä tenttaamaan uutta huoltoa. Yhtä kaikki, nyt ei paljon viitsi ajella.

Aurinkokellossa piti olla hihna titaania, mutta sen niveliä on pitänyt vähän päästä vaihtaa teräksisiin. Taas tuli kotikylän kellosepälle töitä. Vanhassa varakellossa oli virta loppunut enkä huomannut ottaa sitä mukaan paristonvaihtoon. Kolmen vuosikymmenen ajan rannekelloon tottuneelle olo on nyt suoraan sanoen alaston. Nykymuodin mukaan olisi kai trendikästä unohtaa rannekellot ja käyttää ajannäyttäjänä matkapuhelinta tai jotakin muuta elektronista laitetta. Ei sovi minulle.

Päivällä keittiön ikkunassa jysähti. Ei ollut tilhi tällä kertaa, vaan maassa kaksi keltasirkkua. Toinen jo liikkumatta, toinen vaikeasti päätään nykien. Piti hakea vajasta pistolapio ja lyödä. Tuntui hiton ikävältä.

Hautausmaapitoinen ohjelma sopi iltapäivän tunnelmiin hyvin. Huomenna luvassa pönötysjuhlat.