Vuoden synkin päivä?

Brittitutkimuksen mukaan tänään pitäisi olla vuoden synkimmän päivän.

Säätilan puolesta ei käy vastaan väittäminen. Kauniiden pakkaspäivien jälkeen harmaa iltapäivä tuntui kovin hämärältä. Muuten talvi on kyllä erinomaista vuodenaikaa.

Acrobatiaa

Lienen joskus tullut kirjoittaneeksi, että atk-perusosaamisen suhteen työelämässä aletaan olla tultu saturaatiopisteeseen. Ehkä ei sittenkään. Yhä näytetään julkaistavan aivan kuin kiusaksi PDF-"lomakkeita", joiden tarkoitus on sama kuin sata vuotta sitten painettujen lomakkeiden: ne on tarkoitus täyttää esimerkiksi käsin tai kirjoituskoneella. Adoben mainio Acrobat tarjoaisi hienot työvälineet erilaisten lomakekenttien tekemiseen ja määrittämiseen niin, että lomakkeen täyttäjältä säästyy paljon vaivaa.

Työmaalla törmäsin työhallinnon lomakkeeseen, joka oli selvästikin tarkoitettu kirjoituskoneella tai käsin täytettäväksi. VR-Osakeyhtiön lomakkeessa oli yritystä, mutta aivan kuin kiusaksi oli sieltäkin jätetty pari kenttää kone- tai käsinkirjoituksen varaan. Äkkiä ne oli korjattu, ja korjauksessa palveli hyvin vielä Acrobatin vanha nelosversio.

Vai mahtaako syy Acrobatin ominaisuuksien hyödyntämättä jättämiseen olla yhtäältä ilmaiset tai muihin ohjelmistopaketteihin sisältyvät PDF-tulostusohjelmat, joilla voi luoda helposti jaeltavan PDF-tiedoston, mutta ei mitään muuta? Tai Acrobatin kuutosversiosta alkanut käyttäjäepäystävällinen hinnoittelupolitiikka, jolla jo sinänsä hintavahkon Standard-tulostusohjelman (jollaisia siis saa ilmaiseksikin) yläpuolelle tuli Professional-versio, jolla vasta kenttien määrittäminen onnistuu?

Lauhtuvaa

Illansuussa ladulla oli oikein mukava keli. Puolisoni on opiskellut vapaan hiihtotavan tekniikkaohjeita ja kiisi kevyesti. Kunpa oma koordinaatiokykyni ja fyysinen omaksumiskykyni olisi edes vähän samantasoinen. Parempi käteni taisi lauantaina ottaa itseensä. Suoraksi taivuttaminen sattuu kyynärtaipeeseen vietävästi.

Mutta putket ovat kovilla. Toivottavasti täkäläiset vesiputket eivät nopean lauhtumisen seurauksena innostu matkimaan suuren maailman suuria putkia.

Terässinfonia

Olen yrittänyt kirjoittaa erästä pyydettyä tekstiä, mutta pyöritän työasemani DVD-asemassa yhä uudelleen ja uudelleen muuatta ääniraitaa. Milloinkahan olisin jäänyt näin kiinni yhteen kappaleeseen. Kyseessä on Katoava veturin ääni -CD:n viides raita, vuonna 1984 nauhoitettu Dr13:n vetämän pikajunan lähtö Kontiomäeltä. Täysikokoisen kuudentoista sylinterin terässinfoniaorkesterin solistiksi on kiinnitetty peippo. Äänityspaikassa juna on jo vauhdissa, eikä Alsthom-kuljettajille matkustajajunan kanssa liikkeelle lähdettäessä tyypillistä nopeaa päämoottorin kierrosluvun nostoa ole kuultavissa.

Kaikkineen hieno äänite yhtä hyvin työnteon taustamusiikiksi tai vaikka romanttisiin hetkiin :-)

(Veturien äänet voivat olla romanttisiakin. Puolisoni tuli poikkeamaan työhuoneessani kummastelemassa kaiuttimista kuuluvaa jurnutusta ja muistutti, miten vuosia sitten olin kirjoittanut hänelle nimenomaan Dr13:n lähtöäänistä, jotka silloin tapasivat kuulostaa kovin melankolisilta.)