 | Lainlukemista |
Aamulehti uutisoi tänään siitä, miten lakitekstiä halutaan nykyistä helppolukuisemmaksi kansalaisen oikeusturvan vuoksi. Tavoite on hyvä.
Mutta sittenkin: onko kansalaisten hahmottamiskyky - jollei lukutaito, niin pitkäjänteisyys - heikentynyt siten, että oikeusturvan voi katsoa heikentyvän, jos lakitekstiä ei voi sisäistää samanlaisella pintavilkaisulla kuin mainoksen iskulausetta tai jotain muuta "one-lineria"?
2 kommenttia:
Ainakin minun on. Työssä joutuu varsin usein tekemisiin lakitekstin tai muun byrokraattisen virkakielen kanssa. Aivoilla on tapana naksahtaa off-tilaan välittömästi, jos virkkeen neljä tai viisi ensimmäistä sanaa eivät muodosta ainakin ymmärrettävän ajatuksen alkua.
Enkä edes usko olevani surkeinta lööppisukupolvea.
Ymmärrän, että lakitekstissä pyritään yksiselitteisyyteen, mutta se tehdään ikävästi harjaantumattomien lukijoiden kustannuksella. Tai sitten kyseessä on salaliitto, jolla pönkitetään juristien valta-asemaa.
Minä puolestani pidän siitä, että säädösten kaltaista tekstiä joutuu lukemaan ikään kuin pakosti keskittyen. Tulee ainakin luettua huolella. Tai edes yritettyä. Ja muutenkin antaa työpäivään tervetullutta jännitystä, kun alussa ei tiedä, mihin lause johtaa.
Lähetä kommentti