Tulevaisuudennäkymiä

Tommi Perkola kirjoitti hauskan tulevaisuudennäkymän Internetin jälkeisestä ajasta. Oikeastaan teksti kiinnosti minua erityisesti analogiana rautatieliikenteeseen, mutta koska olen taas kerran liian laiska miettimään mitään hienoa, kirjoitan vain tylsiä asioita.

On totta, että massamuistien tallennuskapasiteetin kasvu on ollut huimaa. Esimerkiksi massamarkkinoille suunnatun - joskin täkäläisissä oloissa vielä melko harvinaisen - IBM:n Microdrive-pienoiskiintolevyn tallennustiheys on kolmessa vuodessa yli kolminkertaistunut. Tosin tietoliikenteessä sekä runko- että liityntäverkkoihin nykyisin sovellettavan Ethernet-tekniikan standardinmukainen huippunopeus kymmenkertaistuu muutaman vuoden välein. Käytännössä monen tietoliikenteen hyödyntäjän tie verkkoon kulkee silti vanhan kunnon PSTN-tilaajajohdon kautta, jossa yläkaistojakaan ei loputtomiin riitä. Niin kauan kuin tilanne säilyy sellaisena, että liityntäverkkojen käytössä oleva teknologia ei ehdi ahtaa runkoverkkoja pullolleen, voitaneen Perkolan visio välttää.

Mutta vaara on olemassa. Jos jokainen kotikäyttäjä himoitsee viimeisenkin taajuusalueen tilaajajohtonsa yläkaistalta ahmivaa DSL:ää ja yhä useampi yritys haluaa toteuttaa liityntäverkkonsa gigabitin Ethernetillä, huutavat runkoverkot apua, jos niiden kehitys ei pysy aimo askelen edellä liityntäverkkojen kehitystä. Tilannetta ei auta myöskään se, että reitittimiä tai ylemmän tason kytkimiä ylikuormitetaan niille suoranaisesti kuulumattomilla tehtävillä.

Teknologiat rungon tukkimiseksi ovat saatavissa kaupan hyllyltä auliin myyntimiehen hieroskellessa käsiään. Taitaa olla niin, että välittömät hyödyt yritystason it-infrastruktuurin uudistamisessa ovat suuremmat kuin hyödyt koko kansantalouden tason it-infran kehittämisessä. Yksityisasiakkaallekaan investointi ryhtyä runkoverkon tukkijaksi ei ole muuhun houkuttelevuuteensa nähden kovin kallis, jos tietokoneiden kanssa viihtyy.

Ajatusleikki kehityksen pyörän kääntymisestä logistiikan osalta takaisinpäin on viehättävä. Sen sijaan, että tiedon odotettaisiin matelevan eri tyyppisiä siirtoteitä pitkin sieltä jostakin omalle kuvaruudulle, katseltaisiin ikkunasta, milloin iloisen oranssi postiauto tulee tuomaan uusinta versiota tietolevystä :-)

Niin - syrjäseutujen rautatieliikenteen osalta tilanne muistuttaa yllättävän monessa suhteessa Perkolan visiota Internetin jälkeisestä ajasta tietoliikenteessä. Jo nyt ja jopa Suomessa, ainakin täällä. Asiaan liittyvä mainosluonteinen vinkki ihmissuhdeihmisille: tehkää daamiinne tai kavaljeeriinne - tai potentiaaliseen sellaiseen - lähtemätön vaikutus ja järjestäkää treffit tähän tapahtumaan. Kokemuksesta suosittelen :-)