lauantaina, syyskuuta 20, 2003

Kotona taas


Laivaseminaarimuotoinen reissu meni periaatteessa ihan mukavasti. Tavan mukaan tuli syötyä liikaa. On helppo yhtyä niihin näkökantoihin, joiden mukaan laivaseminaarit ovat tehokkuudeltaan heikkoja. Toisena päivänä esitelmien kuulijoiden määrä oli noin puolet ensimmäisen päivän yleisöstä monien toipuessa illan tapahtumista. Fakta vain on se, että laiva on seminaaripaikkana edullisempi kuin moni maalla sijaitseva paikka. Ilmeisesti laivayhtiö luottaa osallistujien kartuttavan yhtiön kassaa omilla ostoksillaan ja voi tarjota tapahtuman järjestäjälle hyvin kilpailukykyisen hinnan.

Oma esitelmävuoroni osui perjantai-iltapäivään, ja kuulijoita tosiaan oli noin puolet etukäteen ilmoittautuneista. Toisaalta nämä kokeneet teknisten alojen ammatinopettajat ja oppilaitosten yhteistyötahojen edustajat olivat aidosti kiinnostuneita. Aiheenani oli valtakunnallisen näyttötehtäväpankin merkitys tutkintojärjestelmässä, ja siinä sivussa pääsin kiivailemaan mieliaiheeni puolesta, siitä miten ammatillisten tutkintojen arvostus nostettaisiin niille kuuluvalle tasolle, vähintään samantasoiseksi ylioppilastutkinnon kanssa. Kun aikuisten toisen asteen ammatillinen koulutus ja pian nuortenkin vastaava toteutetaan näyttötutkintopohjaisesti, valtakunnallinen tehtäväpankki toimii tarpeellisena laadunvarmistajana järjestelmässä samaan tapaan kuin ylioppilaskirjoitusten valtakunnallisesti yhteiset tehtävät.

Fortumin edustaja totesi omassa puheenvuorossaan asian, josta olen kai tälläkin web-foorumilla joskus kirjoittanut: ammatillisen koulutuksen tehokkuudessa tuottaa ammattinsa osaavia ihmisiä on kehittämisen varaa. Yritys toki perehdyttää uudet työntekijät työhönsä, mutta yritysten päätoimiala ei kuitenkaan ole opetustoiminta. Ammattikoulujen opetussuunnitelmissa ammattialan ydinosaamisen jää joskus yleissivistyksen kauniiden tavoitteiden varjoon, ja varsinainen työnopetus sysätään yritysten niskoille.

Tukholma oli seminaarilaisille vapaana perjantaiaamupäivänä täynnä poliiseita ja hienoja diplomaattiautoja kaupungintalolla pidetyn ulkoministeri Lindhin muistotilaisuuden vuoksi. Kansa muisteli surmattua ministeriä NK-tavaratalon edustalla. Tungoksesta huolimatta pääsin kirjaamaan omankin muistosanaseni kukkameren keskelle asetettuun kirjaan. Ihmiset käyttäytyivät tungoksessa arvokkaan hillitysti, ja surun aitouden saattoi tuntea. Pieni särö syntyi varttuneiden suomea puhuneiden, ilmeisesti matkailijoiden, käytöksestä, jotka katselivat tilaisuutta kuin ihmeellistä nähtävyyttä. Edes lippalakkia ei Suomi-äijä saanut päästään otettua. Hävetkää!

Laivan irrotessa laiturista lämmin syyssade vihmoi suruliputettua kaupunkia. Luonnonkin puolesta kaunista suruaikaa.

Eilisellä juhlaillallisella tuli nostettua liian monta maljaa milloin millekin asialle. Hävetti käydä päivällä vain kääntymässä veturitallilla tovereiden jatkaessa puusavottaa ja pidentäessä yhtä piha-alueen raidetta. Jokioisten Museorautatien aina tunnelmallinen syysajo pimenevässä illassa saa myös jäädä tältäkin vuodelta.

Ei kommentteja: