Opettajat lukevat iltaisin

Töissä oli olin pitkästä aikaa luokan edessä. Luokka koostui näyttötutkintojen järjestäjistä ja arvioijista, joten oppitunti oli hiukan metapedagogishenkinen. Aiheeni oli arviointien käsittely tutkintotoimikunnassa.

Vaikea täsmentää, mutta huomasin vieraantuneeni esiintymistilanteista, kun en ole käytännön opetustointa viime vuosina juuri harjoittanut. En katunut, että alkuviikolla kieltäydyin ammattikoulun huomisen 60-vuotisjuhlan juontajan kunniasta.

Työpäivän jälkeen ohjelmassa oli hiihtolenkki perinteiseen tapaan. Pakkasiltoina kotikylän kuntorata on ollut rauhallinen. Tänään oli parkkipaikasta päätellen vain lisäksemme vain kaksi autokunnallista, nämäkin eri aikaan. Kelissä ei valittamista ja voitelukin toimi.

Iltalukemisina on kirjapainon laatikossa museon postilokeroon saapunut K. Pyrhösen "Huru 12 - matkan varrelta" -kirja. Tyyliltään se on rauhanomaisen tekniikan versio E. Käkelän ja A. Lärkan puolen vuosikymmenen takaisesta "Suomalaisten rynnäkkötykkien kohtaloista". Kunkin 42:n Hr12-sarjaan kuuluneen veturiyksilön historia käyttöönottopäivästä romutukseen ja tuohon väliin mahtuneine keskeisine tapahtumineen käydään tiiviisti läpi. Alussa esitellään veturisarjan hankintaprosessin historiaa ja tekniikkaa. Syystä tai toisesta - tai sitten Resiina-lehden numeron 2/1994 vuoksi - uutuuskirjan sivujen 6-7 teksti, sivun 9 taulukosta puhumattakaan, aiheutti joltisenkin déjà vu -ilmiön. Voi olla, että joku rautatiehistorian ystävä olisi odottanut Hr12-sarjasta yhtä tuhtia pakettia kuin oli samalta kirjoittajalta viime vuosikymmenen puolivälissä ilmestynyt "Lättähattu - kiskoauton tarina". Mutta reiluun 70 sivuunkin on saatu mahdutettua rautaisannos Suomen ensimmäisen diesellinjaveturin tarinaa. Ja ennen kaikkea paljon kuvia tuosta runsasmuotoisesta kaunokaisesta.