Hiihtoa työajalla ja ammuntaa vapaalla

Kun kerran vuodessa tulee mahdollisuus tehdä työajalla hiihtolenkki, pitää se tietenkin hyödyntää. Koulutuskuntayhtymämme henkilöstölle on viime vuosikymmenen alkupuolelta saakka ollut tarjolla kevättalvinen liikuntailtapäivä. Enemmistö on yleensä lasketellut tai hiihdellyt Korkeakankaalla, jotkut myös pilkkineet Lotilanjärvellä toisella puolen kaupunkia. Useimmiten ovat säätkin suosineet, mitä nyt joinakin talvina hiihdon ystäviä on kiusannut vähäinen lumi.

Ladut olivat hyvässä kunnossa, mutta pakkaskeli melkoisen kitkainen. Korkeakankaalla hiihtelevä voi rakentaa lenkkinsä esimerkiksi kahteen erilaiseen viiden kilometrin kierrokseen perustuen. "Kilpavitonen" nousee kahteen kertaan laskettelurinteen huipun tasolle ja laskee sieltä alas. Toinen vaihtoehto on normaalia kuntoratatyyppiä. Ensinmainitun lenkkiinsä sisällyttämällä tulee hiki näilläkin keleillä. Työmaan puolesta tarjottu mehu ja munkki olivat herkullisia, ja työpäivän päätti mukavasti sauna. Tosin tunnin verran jouduin vielä viettämään aikaa arkisempien työtehtävien parissa.

Mitä hiihtämiseen tulee, sortui viikon Kotimaa-lehtikin kuntojulkaisujen helmasyntiin. Hiihtoharrastuksen mannekiineiksi tänään ilmestyneeseen numeroon oli valittu pitkille matkoille kovia aikatavoitteita ottavia ja muuten vain ammattikuntoilevia keski-ikäisiä ja senioreita. Kateellisen puheita tietenkin, mutta näitä juttuja lukiessa tulee usein mieleen, mitä niillä haetaan. Esikuvia meille tavallisille, samaan tapaan kuin huippu-urheilijahaastattelut juniorilehdissä? Tuskin sentään. Mutta peruslukija voidaan karkottaa johtopäätökseen, että kyseessä ei ole ainakaan hänen juttunsa, vähän kuin joukkuepelit koulussa joukkueisiin viimeisenä valittujen kohdalla. Elämää polarisoidaan ja aiemmin tavanomaisia asioita, kuten hiihtämistä, elitisoidaan.

Illalla poikkesin ampumaradalla ampumassa ilmakiväärillä muutaman kuulan. Ensimmäiset viisi hakivat paikkansa melko mukavasti. Ehkä syynä oli iltapäiväisen hiihtolenkin ja saunan tuoma leppoisa olotila. Tosin keskittyminen ei enää riittänyt seuraavien kanssa. Ennen viimeisiä laukauksia istahdin kuuntelemaan Heikin ja Timon tarinointia. Radalla paljon aikaansa viettävillä kyse on vähintään yhtä paljon sosiaalisesta kanssakäymisestä kuin harjoittelusta (ei mene kauas myöskään rautatieharrastustalkoiden ideasta). Pääosa ajasta voi mennä jutustellen, ja välissä ammutaan muutamia huolella ja hyvin tähdättyjä laukauksia.

Ampumaradalta vielä palokunnantalolle kokoukseen. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja olivat sairastuneet, eikä yhdelläkään paikalle tulleella sattunut olemaan asialistaa mukanaan. Sihteeri pelasti tilanteen minikannettavansa kanssa. Halusivat minut varapuheenjohtajaa tuuraamaan. Lienenkö ollut hätäinen, kun joskus puolitoistatuntiseksi tai ylikin menevä kokous tuli vietyä läpi kolmanneksessa moisesta ajasta. Nyt oli sikäli helppoa, kun asiat olivat pelkkää rutiinia.